.

.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Tuppisuuna ja suunapäänä


Pieni tyttö katseli karkkihyllyä marketissa, suunnisti sitten päättäväisesti luokseni, ojensi paperinpalaa ja sanoi: "Anteeksi mutta mistähän minä löytäisin tämän." Paperinpalassa luki "KIKKOMAN SOIJA".
Helsingin reissulla minulta kysyttiin tietä yhden kerran (vaikka en itsekään ollut kartalla) ja junassa kysyttiin vaunun numeroa. Supermarketissa kysyttiin haluaisinko kenties muutosta hiuksiini ja muutaman kymmenen metrin päässä pyydettiin ilmaiseen manikyyrin. Luulen että kaksi viimeistä keskustelunpoikasta ei johtunut siitä että minulle on helppo tulla juttelemaan, vaan ihan kaupallisista seikoista - tai sitten näytin siltä, että ulkonäköni on päivityksen tarpeessa. Saksalainen pariskunta tuli kyselemään kauppakeskuksessa yleisen vessan käyttöön liittyvistä asioista ja pieni tyttö kysyi bussipysäkillä "onks seiskavitonen mennyt jo". Hietalahden torilla kirpputorikauppiaan kanssa sukeutui vallan keskustelu vanhoista, täytettävistä tupakansytyttimistä. Kotona maalikylän marketissa eräs mummo pyysi apua neulelankohin liittyvässä asiassa ja toinen aurinkokennolamppujen valinnassa. Kaikki tämä tapahtui yhden viikon aikana. Onko tuntematon suomalainen alkanut puhua toiselle tuntemattomalle suomalaiselle?
Junan ravintolavaunussa oli viisi asiakasta. Jokainen istui omassa pöydässään ja virvokkeiden lomassa katseli ulos ikkunasta, vaikka ulkopuolella vilisi kilometritolkulla kallioleikkausta. Vilinän katseleminen lähietäisyydeltä olisi pistänyt pään pyörälle, ellei se olisi ollut oivallinen keino tarkkailla kanssamatkustajia ikkunan kautta.
Tänään käväisin töistä tullessani pikaisesti kirpparilla. Ulos tullessani tuntematon mies aurinkolaseissaan seisoskeli kadulla ja yhtäkkiä kysäisi "no mitäs neitokaiselle kuuluu". Are you talking to me?????

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Matkantekoa


Yhdistetty työ/kylämatka Savosta Helsinkiin viikko sitten avarsi, nimittäin lompakkoa. Ja olisi avartanut enemmänkin, ellei kotimatka olisi taittunut junalla, johon ei voinut ottaa mukaan kaikkea mitä olisi halunnut ostoshuumassaan Ikeasta hankkia - onneksi. Junalla on miellyttävä matkustaa, kyyti on tasainen ja veturi ei puuskuta, haitari ei soi eikä savottavaatteet tuoksahda. Sen sijaan kännykät soivat ja kaikki kuulevat toistensa kuulumiset. Kun olin kolme kertaa tarkistanut aseman aikataulusta oikean raiteen ja junan numeron sekä varmistanut vielä vaunun numeron ja istumapaikan, käväisi mielessä että jospa en olekaan oikeassa junassa sitten kuului iloisesti: "No halloo, myö ollaan nyt lähössä tiältä Helsingistä ja ollaan Iisalamessa illalla puolj kymmenen aekaan, kun se aekasempi juna oes jiännäkii Kuopijoon, eikä oes piästy sillä sinne asti!" Sukkaa kutoen ja lueskellen neljän tunnin matka kului raiteilla kuin siivillä.

---

Syksyn tullessa ja iltojen pimetessä piti hankkia mökille ulkovaloja. Maalikylän krääsäkaupassa oli myytävänä maahan työnnettäviä kohdevalaisimia, jotka valaisevat istutuksia alhaalta päin. Hinta oli kohtuullinen mutta valaisimeen ei ollut myytävänä ulkoilmaan sopivia hehkulamppuja. Toinen taas tuikitarpeellinen hankinta oli pieni ja näppärä pölynimuri, joka löytyi edullisesti ja tunnettua merkkiä vielä, toisesta krääsäkaupasta - siihen ei löytynytkään sitten pölypusseja.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu

Kesällä sitä miettii jo tulevaa syksyä ja murehtii, jotta mitäköhän sitten kun sataa ja tulee pimeää ja kukat kuihtuu - sitten löytää komeron kätköistä langanjämät ja neulepuikot, sienikorin ja mehumaijan, lukemattomia dekkareita ja kynttilänpätkät.

Kukkapenkin ja lankakorin tuotoksia.


Pihan ja metsän antimia.



Murheellisten uutisten myötä tarkkaavaisuus sienimetsässä on lisääntynyt.



Tuttuja ja turvallisia haapasieniä.



Riviin järjesty!



Lapsenlapsi 2,5 vee aloitti valokuvausharrastuksen - kamerakännykällä.

Omista varpaista on hyvä aloittaa.



Kuvauksen kohde oli hieman liian nopea liikkeissään.



Maailma mummua myöten on hieman kallellaan, mutta tarkasti etsimessä.



Sanomalehdillä tukittu hormi oli mitä mielenkiintoisin kuvauskohde.



Keväällä uutisoidusta ohdakeperhosten joukkovaelluksesta sai mökkipihamme oman osansa, kun seitsemän kappaletta isoja, oransseja perhosia nautti lounasta sireenin kukissa. Ikävä kyllä kuvan liittäminen tähän epäonnistui mutta kuva nokkosperhosesta levähtämässä porraspuulla onnistui.