Mustia aukkoja

Minusta olis tullut hyvä etsivä, sillä olen elämäni aikana etsinyt paljon, joskus myös itseäni. Yleensä etsin avaimia ja kännykkää. Viime perjantaina etsin hihoja toppatakkiin. Ilmeisesti olin keväällä käyttänyt pelkkää toppaliiviä ja hihat ja liivi eivät olleet kohdanneet kesän aikana. Epäilen myös että kodissa ja työpaikalla on useita mustia aukkoja, jotka imevät itseensä materiaa. Joskus materia löytyy, yleensä silloin kun olet ehtinyt ostaa uuden tilalle. Esimerkiksi mökillä ompelutarvikkeet löytyivät heti kun olin ehtinyt ostaa 100 kpl nuppineuloja ja laittaessani niitä paikkaan, mistä ne löydän takuuvarmasti tarvittaessa. Ilmeisesti olin ajatellut niin jo aikaisemmin ja tsadaa nyt minulla on 200 kpl nuppineuloja mökillä...mutta ainahan voi vaihtaa vaikkapa vuodenaikojen mukaan sen nuppineulan väriä, jolla lämpömittari on kiinni kamarin pinkopahvissa.
Tai minusta olisi voinut tulla hyvä astronautti, iltapäivälehti nääs otsikoi "astronautti kadotti 8000 $:n työkalut avaruuteen". Olen aina luullut että astronautiksi ei pääse ihan lyhyellä oppimäärällä ja avaruudessahan niitä mustia aukkoja riittää.
Mökillä on yhdistetty verstas ja varasto. Kun verstaassa nikkaroi, joutuu etsimään milloin mitäkin, rullamittaa, rautasahaa, hiekkapaperia, niittikonetta, ruuveja jne. Hamstrasin pahvilaatikoita, joilla oli tarkoitus saada järjestystä kaaokseen. Työkaveri ehdotti että liimaisin esim. nappirasian päälle napin, jotta tietäisin mitä laatikossa on. Muuten hyvä idea mutta en löytänyt mistään liimaa...

Villakoiran ydin

Paras mahdollinen siivouspäivä on poutainen ja mielellään napakka pakkaspäivä - nykyään niitä on harvassa, jopa talvella. Lopulta, kun on muutaman viikon ajan tyytynyt pelkkään imurointiin ja ainoastaan vilauttamaan ulkoilmaa petivaatteille, alkaa nenässä polttelemaan siihen malliin, että on turvauduttava suunnitelmaan B.
Suunnitelma B alkaa siitä, että heitetään aamulla noin klo. 7.00 matot ja petivaatteet ulos tuulettumaan ja klo. 17.00 aletaan etsiä niitä lumen alta. Toisaalta, pakkaspäivänä, mieluimmin -20 astetta, matot saa raikkaaksi heittämällä ne pihalle ja harjaamalla niitä kuivalla lumella ja katuharjalla.
Oletko muuten kokeillut koskaan pestä mattoja kevättalvella hangella painepesurilla, toimii. Sen sijaan lakanoiden ottaminen narulta pakkasella on hieman hankalampaa, kokeiltu on. Naistenlehdessä neuvottiin että ikkunoiden pesu talvella käy vaivattomasti lisäämällä pesuveteen Lasolia, en aio kokeilla ja autoa ei kannata pesettää myöskään yli 5 asteen pakkasella...en vie toista kertaa.
Googletin muuten "rottinkinen mattopiiska" ja sieltähän löytyi ensimmäisenä tuo kuvassa oleva lilliputti-mattopiiska, sivulta www.dolores.fi. Lienee nukkekodin tarvike...

Villakoiran ydin

Sukkaa pukkaa

Suutarin lapsella ei ole kenkiä, eikä kutojalla sukkia. Sain ensimmäisen parin väännettyä ja tällä kertaa taatusti itselleni (kuva). Väri takaa sen että ne eivät katoa välttämättä sukkalaatikosta mystisesti ja toisaalta löytyvät helposti mustien seasta. Toinen pari onkin sitten musta ja kolmas pieni.

Eksyin lauantaina mökkipaikkakunnalla uuteen, jouluiseen ostoshel...paratiisiin jonne olivat eksyneet kaikki muutkin paikkakuntalaiset, sillä jonottaminen kassalle, joita oli peräti kaksi tuossa hehtaarihallissa, kesti ikuisuuden. Ja sitten toisessa kaupassa meni toinen ikuisuus jonottaessa uutta vessanpönttöä.

Sunnuntaiaamuna valkeni:

Saturday night fever with Jonsered

Lauantai-iltapäivää voi viettää pätkimällä purkulautoja. Jos lautoja ei pätki samantien kun tuo kuorman mökille, ne on ladottava liiteriin pinoon sateelta suojaan. Sitten ne on otettava sieltä ulos pätkimistä varten ja taas ladottava takaisin, jolloin ne vievät puolet siitä tilasta minkä pitkinä, kunnes ne lopulta kannetaan esimerkiksi saunaan poltettavaksi.

Haastetta riitti...


Ja tuuria (Miekkosen mielestä taitoa) sahata tämä lauta "nurjalta puolelta"...



Ennen saunanlämmitystä piti vielä ikuistaa pihan sinnittelijöitä...




Sitten illan kohokohta...

Kiitos ja kumarrus

...Jennille, joka myönsi hienon siipi-pystin blogilleni. Kriteerit ja säännöt tässä:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.
4) Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Täytyypä ruveta miettimään kennelle kierrättää pystiä seuraavaksi.

Kalajuttuja

Televisiossa oli ohjelma Madagasgarilta. Miehet kalastivat verkoilla tavalla, jossa joutui sukeltamaan ainakin viiden metrin syvyyteen oikomaan pyydyksiä. Saalis oli kehno, mutta tuiki tärkeää ravintoa köyhille madagasgarilaisille. Minusta näytti, että minulla oli kerran samanlaisia kaloja akvaariossa.

Lomamatkalla Barcelonassa kävimme akvaariossa. Akvaariossahan käydään siten että kävellään lasisessa "tuubissa" kalojen uidessa joka puolella ympärillä. Tai jos ei jaksa kävellä, voi seisoa hitaasti etenevällä liukuhihnalla ja ihailla vaikka ohiliiteleviä rauskuja. Kukakohan siinäkin sitten loppujenlopuksi tuijotti ja ketä. Tiikerihai haukotteli ja näytti komean hammasrivistön ja ikenensä, eikä ollut kovinkaan juovikas. Putkesta poistuessa voimmekin sitten ostaa 10 eurolla valokuvan, jossa toljotamme niskat kekassa kalaa, jonka suomut ovat teevadin kokoiset ja niin, että nenäkarvat melkein näkyvät.

Söin eilen savusilakoita eli "kultakaloja". Totesin, että syöminen sujui parhaiten sormilla ja totesin myös, että tuoksua ei saa pois käsistä kirveelläkään - tai sillä ehkä saisi, mutta kokeilin kuitenkin terässaippuaa. Minulla oli sattumoisin lahjaksi saatu terässaippua, jonka ihmeitätekevää vaikutusta päätin nyt kokeilla. Olen aina ihmetellyt mihin sen teho perustuu ja ihmettelen edelleen. Olisikohan se pitänytkin työntää nenään?

Sitä se tiesi ja että mihin tämä maailma on menossa

Aurinko paistoi ikkunasta sisään ja herätti. Sunnuntaiaamu valkeni kuuraisena. Ruohikko rapisi pihamaalla ja portaatkin olivat valkoisen harson peitossa. Eilen illalla sytytetty öljylamppu paloi vielä mutta kynttilät olivat jo sammuneet. Aamuvirkuimmat sauvakävelivät. Loikoiltiin pitkään ja kahviteltiin rauhassa. Sitten suunnistettiin kaupunkiin....jossa odotti se "kepponen": parkkipaikalla oli rikottu ikkunat kuudesta autosta, ja minun autoni oli yksi niistä. Ystävällinen naapuri oli teipannut omansa lisäksi myös minun autoni ikkunan. Huomenna marssin poliisipäällikön (joka myös sai äänivyöryn kuntavaaleissa ja meni valtuustoon niin että heilahti) luokse, ja annan palautetta turvattomasta kaupungistamme ja vaadin selitystä miksi virkavalta ei vaivautunut edes ilmoittamaan minulle autooni kohdistuneesta ilkivallasta. Lisäksi aion tuoda julki mahdollisuuteni lisätä muuttotappiota muutenkin muuttotappioisessa kaupungissamme ja muuttaa mökille ... ja viedä mukanani pari muuta veronmaksajaa, ja muistuttaa että kolmen vuoden sisällä on veneeni sekä Miekkosen auto varastettu ja minun autoni tärvelty kaksi kertaa, eikä tekijöitä ole tavoitettu.

Mökillä sensijaan liisankukka jaksoi yllättää:

All-Hallows-Eve

Tänään suuntaan mökille. Sytytän öljylamput ja paljon kynttilälyhtyjä. Syön valkosipuliperunoita, silläkin uhalla että se karkottaa vampyyrien lisäksi myös Miekkosen. Käperryn viltin alle takkatulen loisteeseen ja kuuntelen sateen ropinaa.
Ja jos joku kysyy "karkki vai kepponen" vastaan ehdottomasti "kepponen"!

Hyvää Pyhäinpäivää!

Ruokaa!

Uudessa kaupunkiasunnossamme on keittiö. Se on ruhtinaallisen iso ja houkuttelee leipomaan, keittämään ja paistamaan. Siihen mahtuu hyvin kuuden hengen ruokailuryhmä ja kaksi kokkia. Keittokomerossa oli se hyvä puoli että aina oli hyvä syy siirtyä ruokalautasen kanssa olohuoneeseen, koska pöytä oli siellä ja siellä voi syödessä katsella myös televisiota. Kaksi kokkia komerossa taas oli melkein mahdottomuus.

"Punainen väri vie mieheltä jalat alta", kertoo tutkimus viitaten esimerkiksi naisen vaatetuksen väriin ja "tie miehen sydämeen käy vatsan kautta" sanoo vanha sananlasku. Tänään yhdistin värin ja tien ja keitin vispipuuroa. Keitin myös jauhelihakeittoa, mutta se sydänjuttu ei ehkä onnistu arkisella sopalla, jossa on runsaasti lanttua ja sipulia.
Hyvä vispipuurohan syntyy niin, että otetaan litra vettä, sopiva määrä puolukkasurvosta tai puna- tai mustaherukkamehua, sokeria melko paljon, 1,5 dl mannasuurimoita ja keitetään velli. Kun keitos on kiehunut kymmenen minuuttia, ja kuohunut ainakin kerran hellalle, se kaadetaan vatkautumaan yleiskoneeseen kuin kakkutaikina, ja unohdetaan sinne. Sillä aikaa kun viet roskat ja jäät suustasi kiinni varttitunniksi naapurin mummon kanssa, valmistuu vispipuuro kuin itsekseen ja itseasiassa vielä tuplamäärä alkuperäisestä. Tuote on taatusti kevyttä, sillä onhan siinä puolet ilmaa ... ja toinen puoli sokeria. Sitten jäädään vaan odottelemaan vaikutusta niihin sydämenasioihin.
---
Kuvassa on huovutettu "köökkiötökkä", jonka sain lapsenlapseltani syntymäpäivälahjaksi ja jolla on myös sekä sydän että vatsa.

Oppia ikä kaikki

Ennen käytettiin koulussa koulutauluja, sittemmin piirtoheitintä, nykyään videotykkiä. Joskus opettaja rullasi auki - tai pyysi järjestäjää rullaamaan - kartan. Jokainen sai vuorollaan käydä näyttämässä kartalta paikan, jonka opettaja nimesi ja joka oli ollut läksynä. Joskus tuntui että kartassa oli aivan eri maanosa.

Geometrian tunnilla opeteltiin ulkoa: "Sini on kulman vastaisen kateetin ja hypotenuusan suhde. Kosini on kulman viereisen kateetin ja hypotenuusan suhde. Tangentti on kulman vastaisen kateetin ja viereisen kateetin suhde. Näiden funktioiden avulla voidaan laskea mikä tahansa suorakulmaisen kolmion kulma, kun kahden sivun pituus tunnetaan". Jokainen opetteli jokaiselle tunnille aina yhden lausekkeen ulkoa ja esitti oppimansa vuorollaan tunnin alussa. Kun minun vuoroni tuli kävelin liitutaululle ... pääni tyjeni, enkä muistanut yhtään mitään, vaikka olin opetellut lauseketta ulkoa viikon ja osannut lausua sen kotona sekä etuperin että takaperin.

Kerran biologian tunnilla opettaja pyysi luettelemaan pussieläimiä. Kenguru, pussirotta...mitä muuta. Viittasin ja sanoin "pussihukka" - kaikki nauroivat. Opettaja tarkensi että pussihukka on sukupuuttoon kuollut laji. So?

Kävin pari viikkoa sitten osto- ja myyntiliikkeessä. Siellä oli aivan ihastuttavia koulutauluja, ajalta ennen minua. Ostin kaksi. Toisessa on kuvattuna eteläamerikkalaista viidakkoa ja toisessa kaupankäyntiä Intiassa.


Lisäksi ostin pilkkahintaan kärpäspullon!

... pilkkahintaan siksi, että kauppias luuli sitä tuikkulyhdyksi, eikä vanhaksi kärpäsloukuksi, johon valutettiin sokerilientä, jonka houkuttelemana uhri osasi lentää pulloon mutta ei enää ulos.
--
Ylimmässä kuvassa lapsenlapseni 1 v. tutustuu tietotekniikan ihmeelliseen maailmaan.

Seulontaa

Minä ja autoni saimme postia samana päivänä. Minä sain kutsun "seulaan" ja auto katsastukseen. Auton kuntoa valvovat viranomaiset. Ajokin omistaja pitää huolen siitä, että auton konepelti kiiltää eikä moottori yski - omasta kunnosta ei aina niin väliä.
Terveydenhoitaja kyseli "seulonnan" yhteydessä ruokailu- ja liikuntatottumuksista, laski painoindeksin ja mittasi vyötärönympäryksen. Näillä tiedoilla, jos tutkittava vastaa rehellisesti ja vyötärönympärys naisella ei ole yli 80 cm, saa selville onko taipumusta aikuisiän diabetekseen. Ei ollut, vaikka sanoin harrastavani liikuntaa ainoastaan lapion, haravan, lumikolan tai kirveen kanssa ja laitan moneen ruokaan kermaa. Autoa katsastettaessa katsastusmies ei paljon muuta kysellyt kuin että "onko pakokaasumittaus tehty" ja "50 euroa kiitos" Sitten löi leiman paperiin ja "turvallista matkaa".
Mammografiakuvauksessa rinta litistetään epämiellyttävän tiukalle, eli munkista tehdään lettu - kipu tuntuu monta päivää jälkeenpäin. "Alustan" tarkastus ei yleensä satu, mutta ei myöskään laita kadehtimaan tutkimuksen tekijän ammattia, paitsi ehkä palkkaa, jos on kyse lääkäristä.
Auton katsastuksessa tuloksen kuulee välittämästi toimenpiteen jälkeen, näytteenoton jälkeen terveydenhoitaja toivoi minulle "hyvää tulosta". Niin minäkin.

--

Kuva on napattu sieniretkellä, joka on myös hyvää hyötyliikuntaa. Minusta siinä jättiläishyönteinen on naamioitunut sammaloituneeksi kuusen karahkaksi.

Yliherkkää

Lemmikille voi olla yliherkkä, olipa se sitten kasvi- tai eläinkuntaa. Minä olen allerginen rotalle. Inhosin rottia siihen saakka kunnes eräästä tuli meidän lemmikki. Vaikka sitä sanottiin Haisuliksi, se ei haissut vaan oli siisti ja kaiken lisäksi viisas.

Eilen melkein yliherkistyin mökkinaapurin koirille, joita on kolme. Samojedi asustaa hyvin paljon ulkona. Kolme viikkoa sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä klo. 01.00 heräsin karvaturrin haukkuun. Tovin kuunneltuani meteliä heitin aamutakin hartioille ja tohvelit jalkaan ja menin pihalle. Suuntasin päättäväisesti naapurin kuusiaitaa kohti komentaakseni koiraa hiljenemään kun kuulin toisenkin äänen. Joku murisi ja sähisi vimmatusti koiralle. En uskaltanut mennä lähemmäksi, koska oli pimeää, enkä tiennyt oliko se toinen eläin, luultavasti supikoira, samalla puolella pensasaitaa kuin minä. Katselin ympärilleni ja kun kukaan muu naapuri ei näyttänyt heränneen meteliin otin maasta kiven ja heitin summanmutikassa ääntä kohti. Ensimmäinen ei tehonnut, mutta toinen meni varmaan jo melko lähelle kun meteli hiljeni. Kuulin tassuttelun ääntä pimeässä ja säntäsin mökkiin.
Toinen koirista on pystykorva, luonnostaan kova haukkumaan ja kolmas, uusin tulokas, joka näyttää saksanpaimenkoiran ja karhukoiran sekoitukselta, haukkui minut heti kun perjantaina astuin autosta ulos. Se haukkui minut myös aina kun astuin mökistä tai saunasta ulos ynnä kaikkia ohikulkijoita ja varsinkin sitä pientä poikaa, joka ajoi pyörällään hauvojen ohi noin tuhat kertaa.
Henkilökohtaiset kokemukseni lemmikeistä rajoittuvat kissaan ja koiraan, sekä marsuihin, akvaariokaloihin, rottiin, undulaatteihin, liskoon, kilpikonnaan, sauvasirkkoihin ja akaattikotiloon. Tätä nykyä vaalin ainoastaan niitä pieniä sinisiä kukkia.
Vielä pari kuvaa kissaystävistä, joista toinen on tyttären ja toinen härnää niitä naapurin koiria.

Anteeksi että myöhästyin

Kansakoulussa ja oppikoulussa opetettiin, että jos myöhästyi tunnilta, oli kohteliasta luokkaan tullessaan sanoa "anteeksi että olen myöhässä", vaikka teki mieli sanoa "se vanha rakkine (koulubussi) oli myöhässä, vaikka olin odotellut sitä 30:n asteen pakkasessa 45 minuuttia". Erkki oli aina myöhässä - mutta Erkkihän tuli kouluun mopolla - kestoselitys "Tuulettajan hihna katkesi" meni mm. meidän äidinkielen opettajaan täydestä.
Tämä maanantaiaamu oli niitä aamuja, kun kosteus oli tiivistynyt auton lasiin ja se piti jotenkin poistaa. Siihen tarkoitukseen minulla on auton ovikotelossa ikkunalasta. Syrjäsilmällä näin, että naapurin mies katseli määrätietoista (ja kovin naisellista) toimintaani kadehtien.
Viime viikolla minun olisi pitänyt poistaa auton ikkunoista jäätä, mutta jääraappa- ynnä harja olivat "kesäteloillaan", toisin sanoen kadoksissa. Ennen muinoin, ensimmäisten pakkasöiden jälkeen ja ennen kuin tarvittavat välineet jään poistamiseksi löytyivät joko auton vararenkaan kotelosta tai varaston ylimmältä hyllyltä, hyvä apuväline oli kasettikotelo. Nykyään kasettikotelon virkaa toimittaa cd-levyn kotelo tai parkkikiekko. Parkkikiekko on siitä huono, että se halkeaa melko heti kun sitä käyttää muuhun kuin saapumisajan näyttämiseen mutta sillä saa kuitenkin sen verran aukkoa tuulilasiin, että extreme-työmatkailu voi alkaa.

***

Korvaan sattui eilen "Usko tai älä" -tv-ohjelmassa: "Vapaasukeltajien yleisin kuolinsyy on hapen puute".

Sataa ja paistaa

Mökkiviikonloppu alkoi lupaavasti - ja loppui lupaavasti. Siinä välillä, eli koko lauantaipäivän, jolloin piti völjätä peräkärryllinen polttopuuta liiteriin, satoi kaatamalla. Sadepäivillä on puolensa, sillä silloin voi hyvällä omallatunnolla vaikka tutustua uuteen kannettavaan, järjestellä varastoa, lukea lehtiä, paistaa uuniperunoita- ja omenia, kutoa sukkaa ja käydä esimerkiksi kirpparilla hankkimassa lisää järjesteltävää ja luettavaa. Tällä kertaa mukaan tarttui taidekirja 2 eur, rypälekuvioinen, vanha tarjoiluvati 50 cent ja tarjotin 50 cent, joka halkesi kahtia kun tungin sitä muovikassiin ja päätyi samantien roskikseen. Epäilen että se oli valmiiksi rikki ja korjattu teipillä.
Puusavotta piti sateesta huolimatta tehdä ja saunavedet kantaa kaivosta. Urakan jälkeen märät vaatteet höyrysivät uunin pankolla ja perunat uunissa. Kun sauna oli lämmin, ensimmäiset tähdet syttyivät taivaalle. Öljylamput loistivat kuistilla ja oli ah niin autuas olo ja hiljaisuus.
Tänään fiilistelin vielä lähtiessä, kun aurinko paistoi kamarin ikkunasta sisään ja tyhjensin ties monennenko kerran postilaatikosta vaalimainokset, jotta laatikko ei pursuaisi yli äyräittensä ja houkuttelisi kutsumattomia vieraita mökille.

Silmään pisti: "Laskuvirhe vei keksijän hengen"
(artikkeli Tieteen Kuvalehdessä nro. 14 kertoi Robert Cockingista, joka testasi v. 1837 omatekemää laskuvarjoaan murheellisin seurauksin.)

Turhuuden markkinoilla

Olin nuori 70-luvulla ja jo 14 vee kun laitoin ensimmäisen kerran ripsiväriä ja luomiväriä. Luomiväri oli vaaleansinistä ja ripsiväri mustaa kakkumaskaraa. Ripsiharjaa kostutettiin syljellä ja väriä laitettiin reilusti. Velipoika meinasi kuolla nauruun kun näki minut. Lukioaikana pidettiin kaverin kanssa meikittömiä päiviä ja joka kerta joku tuli kysymään "ootsä itekny kun oot tuon näköinen". Siispä siihen kierteeseen jäätiin ja siitä tuli joka-aamuinen rutiini.
Yleensä kosmetiikkaa tulee ostettua tavaratalosta nopeasti ruokaostosten lomassa mutta eilen kävellessäni kaupungilla päätin hetken mielijohteesta poiketa alan liikkeeseen. Sain asiantuntevaa palvelua, hyviä vinkkejä ja kaksi ilmaisnäytettä. Näytteet eivät kuitenkaan lieneet oikeasti ilmaisia, sillä astuin puodista ulos 60 euroa köyhempänä ostettuani meikkivoiteen ja ripsivärin. Vilautin Miekkoselle ihania, hopeanvärisiä pakkauksia nopeasti ja sujautin ne takaisin käsilaukkuun tyytyväisenä hykerrellen. Käsilaukun olin juuri ostanut Seppälästä ja se maksoi 19,90. Käsilaukun hinnan kerroin Miekkoselle.

Ehostuksesta puheenollen ehostin myös tämän retro-tuolin, joka odotti minua eräänä aamuna roskakatoksessa viedessäni roskapussia. Katoksessa odottiva minua myös nahkasohva, televisio, kirjahylly, cd-teline, tv-pöytä sekä kolme muuta oranssia tuolia. Ne jäivät sinne odottamaan edelleen.



Lopuksi jotain luonnonkaunista tältä päivältä.

Sixpack

Remontti on ohi, muutto on ohi ja viimeiseen silaukseen kuuluu yhtä sun toista nippeliasiaa, nimittäin verhonippeleiden, pyyhekoukkujen, huopatassujen ja taulukoukkujen hankintaa. Tarvitsin kolmeen ovenkahvaan stopparit, kaksi pyyhekoukkua, kaksi tulppaa tuolin putkijalkoihin, huopatassuja huonekalujen jalkoihin, ikkunatiivistettä, muutaman pariston jne. jne. Nyt minulla on pyyhekoukkuja, tiivisteitä, stoppareita ja huopapalasia sekä kaikenmaailman sälää ja rompetta ylimääräisiä kappaleita pakkauskoosta johtuen.

Koska halusin sisustaa myös parvekkeen, menin halpis-kauppaan ostamaan callunoita tai kanervia, niitä myytiin edullisimmin kahdeksan kappaleen laatikoissa - tarvitsin kolme kpl, joten maksoin niistä suhteessa enemmän.

Piilolinssejä myydään kuuden kappaleen pakkauksissa. Koska silmäni eivät ole samaa paria, joudun ostamaan aina kaksi pakkausta, jotka riittävät vähäisellä käytöllä ties kuinka pitkäksi aikaa, elleivät sitten joudu kadoksiin esimerkiksi muutossa.

Seuraavaksi hankin lisää säilytyslaatikoita ynnä yhden komeron.

Otava ja muut taivaan merkit

Iltapäivälehti otsikoi "5-vuotiasta heitettiin tiilellä kasvoihin". Itse teksti kertoi, että tapaus sattui päiväkodissa ja tiili olikin tiilen kappale, joka aiheutti sentin mittaisen haavan ohimoon. Asiaan puuttui poliisi ja lastensuojeluviranomaiset. Tekstissä myös päivitellään miten tiiliskiven palanen on voinutkaan joutua päiväkodin pihalle. Hmm...ja miten alle kouluikäinen voikaan hetken mielijohteesta heittää toista jollakin esineellä esimerkiksi vahingossa tai jopa puraista.
Kun olin kansakoulun alaluokilla, meidän koulun pihalla oli sepeliä, eli ainekset vaikka täysimittaiseen sotaan. Talvella oltiin välitunnilla lumisotaa ja välillä tuli kovaksi taputeltu pallo päähän ja jopa suoraan kasvoihin, niin että näkyi tähtiä. Tai kun roikuttiin pyörätelineen tangossa polvitaipeista ja tehtiin voltteja, joku tyrkkäsi minua kantapäistä, jolloin putosin suoraan naamalleni hiekkaan ja poskeen tuli verinaarmuja, ja taatusti jokainen oli yli sentin mittainen. Paikalle ei hälytetty poliisia eikä pyydetty lastensuojeluviranomaisia tutkimaan vahingontekijän perhetaustaa.
Toki lapselle pitää melkein lakkaamatta teroittaa ja omalla esimerkillä osoittaa, että toista ei saa vahingoittaa millään tavalla mutta että ikäänkuin kyseinen tapaus olisi ainutkertainen ja ylittää vielä uutiskynnyksen. Sitäpaitsi nykyään joutuu melkein vankilaan jos tukistaa.

---

Vanhimman tyttäreni ollessa alle kouluikäinen naapurin poika heitti häntä kivenmurikalla otsaan. Haava piti ommella ja kohtaan jäi pysyvä arpi. Poikaa ei otettu huostaan eikä onnettomuus päässyt edes paikallislehteen.

---

Muutama viikko takaperin samainen iltapäivälehti uutisoi että mies ampui vahingossa metsästyskaveriaan, koska luuli tätä sorsaksi.

(blogiteksti on kirjoitettu ennen uutista kouluammuskelusta, johon en ota kantaa ja olen edelleen sitä mieltä että tiiliskivijutussa tehtiin kärpäsestä härkänen)

Maali!

Peukaloissakin on lihaksia, sitä ei tule ajatelleeksi ennenkuin on viikon verran harrastanut maalausta telalla ja pensselillä.

Kaikkien Murphyn lakien mukaan minun olisi pitänyt tämän remontin aikana jo ainakin kerran alumiinitikkailta laskeutuessani astua maalipönttöön, maalipöntön tarttua jalkaan kiinni ja hetken tepasteltuani minun olisi pitänyt horjahtaa toisen kerroksen ikkunasta ulos, kuten eräässä mykkäfilmissä. Sen sijaan se olikin sen alumiinitikkaan jalka joka seisoi maalikaukalossa kun kiipesin tikkaille telomaan komeron ovea. Sen jälkeen kaukalo oli V:n muotoinen ja tela ei mahtunut siihen leveys- eikä pituussuunnassa ja lattialla oli LP-levyn kokoinen läikkä öljymaalia. Kun kumarruin ottamaan tikkaan jalkaa pois maalikaukalosta, kumarruin komeron ovea päin, jolloin otsahiukseni tarttuivat tuoreeseen maaliin kiinni. Hiusten värin vaihtumisen lisäksi olen muuttumassa pilkku pilkulta valkoihoiseksi. Väliaikaraportti lattialaminaattien tuloa odotellessa.

***

Korvaan sattui: "poika veisti kivellä pajupilliä".

Hurja remontti

Koskaan ei pitäisi sanoa "ei koskaan", ainakaan kun vannoo, että se edellinen oli sitten sen viimeinen remontti ja parisuhde on juuri lakannut nitisemästä liitoksissaan sen jäljiltä - onneksi se oli remontti, eikä kokonaisen talon rakentamisprojekti.

Tähän kesään on siis mahtunut kolme remonttia, joista keskimmäinen oli talkootyötä. Minulle lankesi keittiön tapetin irroitus. Luit aivan oikein KEITTIÖN ja jokaisesta seinästä. Nokkelana keksin että tapetinirroitusmönjällähän työ sujuu kuin vettä valaen ja sanan varsinaisessa merkityksessä sitä tuli valutettua pitkin seiniä ja litratolkulla. Kävi nimittäin niin, että kun olin levittämässä tapetinirroitustököttiä viimeiselle neliölle huomasin, että tapetin pinta onkin muovia. Yritäpä ottaa sitten muovilipareen reunasta kiinni kun kaikki seinät on sivelty kuin sammakonkudulla. Siinä oli hyvät neuvot tarpeen ja taas kerran vesi vanhin voitehista, kunhan sen sai jotenkin ujutettua muovipinnan alle. Lopulta kuitenkin olo oli tyytyväinen kun viimeinenkin tapetinriekale oli irti seinästä ja liimautunut uudelleen lattiaan.

No eikös samlla viikolla tarjoutunut tilaisuus muuttaa hieman tilavampaan kotiin, joka tietenkin kaipaa pientä pintaremonttia. Siitä sitten lisää myöhemmin kunhan pää alkaa taas kääntyä, olkapaat pystyy laittamaan rennoksi ilman että tuksanhiki kirpoaa otsalle ja ranteet kestää kirjoittamista.

Sadonkorjuuta

Viikonloppuna piti viettämän kesäkauden päättäjäisiä ja sadonkorjuujuhlaa. Kesäkausi päättyi juhlimatta ja sadosta ei juuri ollut tietoakaan, lukuunottamatta peukalonkokoisia kurpitsoita, joissa oli etananmentäviä reikiä ja paleltuneet lehdet sekä pariakymmentä omenaa, joissa oli rupia enemmän kuin ehjää kuorta. Toisessa puussa on siloposkisia talviomppuja, mutta ne ovat suorastaan mauttomia. Sensijaan hämmästyin sitä vadelmien määrää, mikä vielä löytyi lähipensaista. Lisäksi kuivasin hieman persiljaa uunin päällä. Että ei se sadonkorjuu ihan hukkaan mennyt.
Sensijaan lehtikompostista pilkotti nämä kummajaiset. Sinisiä sieniä! Kiikutin yhtä Miekkosen tarkasteltavaksi tietäen, että edes ihanaa kanttarellia hän ei suuhunsa pistäisi ja reaktio oli: "Hyi, mitä ne on?"

Ristin ne smurffihaperoiksi, vaikka oikeasti ne sienikirjan mukaan ovat viherkaulussieniä. Kieltämättä ne eivät minustakaan herkullisilta näyttäneet.
Ja sitten pelastin pelakuut pakkaselta.

Sitä sun tätä

Usein minulla "pistää silmään" tai "sattuu korvaan". Seuraavassa muutama esimerkki.

Lounasravintolan internetsivuilla luki viikon ruokalistan lopuksi "HANKI MEILTÄ LOUNASPASSI, PASILLA JOKA KYMMENES LOUNAS ILMAINEN".

Nuori mies pankkiautomaatilla kaverilleen: "arvaa paljo mullon rahaa, viis euroo yli kaks ja puol sataa".

Lehdessä lukee usein "bensan hinta kallistuu". Kallistuukohan se vasemmalle vai oikealle vai peräti taaksepäin.

Lapsena käytiin ostamassa koulun jälkeen Shellin baarista karkkia. Sitä piti pyytää silloin vielä tiskiltä ja myyjä kysyi joka kerta: "hetelmä vai vatelma".

Asiasta kukkaruukkuun. Ostin tänään savisia kukkaruukkuja. Kun työllä ja tuskalla sain hintalapun pois...


... ja miksi kenkäkaupassa pienimmät koot on aina ylimmällä hyllyllä?

Kauas on pitkä matka

Puhumattakaan siitä miten pitkä matka on Suomesta Kanadan Kingstoneen, myös itäisestä Suomesta länsirannikolle on minusta pitkä matka, varsinkin jos sen tekee viikonloppuna ja yksin. Toisaalta matkailu avartaa vaikka en kylläkään matkustanut Kingstoneen tyttären perheen (johon kuuluu toistaiseksi ensimmäinen ja ainoa lapsenlapseni) luo, vaan lähdin toisen tyttäreni ja vävyn luo ja Harjavallan markkinoille. Kun on Kuopion torilla ollut markkinoilla tammikuussa -79, oli tunnelma täällä yhtä korkealla. "Poikkee kun tuut" oli minusta hauska kommentti mattokauppiaalta. Torilta tarttui mukaan kauppiaan omatekemä pärekori, paikallinen ruisreikäleipä ja letti tuoretta valkosipulia. Ruisleipä on sielläpäin muuten vähemmän hapan kuin kotipuolessa mutta valkosipulin tuoksu vähintään yhtä voimakas.

Kun ajaa 746 km yhden viikonlopun aikana, sattuu matkan varrelle monenlaista liikkujaa. Erityisesti ihmetyttää, eli lue "ottaa pattiin" ohituskaistat. Miksi se ensimmäinen, hitaimmin liikkuva ja jonoa keräävä ajoneuvo alkaa yhtäkkiä ohituskaistalla ajaa tuhatta ja sataa ja kun ohituskaista loppuu, matelee taas kuin etana ja jono sen kun kasvaa?

Kotiin oli mukava tulla tuliaisina paikallisia omenoita, luumuja ja herkkutatteja ... sekä muutama vanha tavara, kuten maitotonkka, pullo ja kaksi lehmänkelloa.

Metsässä

Sienimetsään kannattaa varustautua sieniveitsen lisäksi kameralla,minä tällä kertaa kännykkäkameralla, joten kuvat ovat hieman epätarkkoja. Jotain saalista sentään.

Pullukka metsänpeikko.


Joku oli rakentanut kodin korpeen, kai puukiipijälle.


Onkohan nämä herkullisia?


Tämän otin mukaan.


Patja, luonnonmateriaalia.


Levähdystauko.


Tätä piti googlettaa, "lehtivihreätön kasvi", joka on mäntykukka, sienen ja kasvin välimuoto. Elää männyn seuralaisena. Kalvas kaunotar.


Sipulikupolisieni.


Ja sievä kärpässäieni.


Tunnustettakoon että tutustuin tällä metsäretkellä elämäni ensimmäisen kerran suppilovahveroon, jonka tuntomerkit olin katsonut lähtiessäni sienikirjasta - saalis reilu kourallinen. Sensijaan jos olisin kerännyt metsästä kaljatölkkejä ja tyhjiä pulloja, saalis olisi ollut muovikassillinen. Lisäksi sieltä löytyi yksi kahdenistuttava plyysisohva. Huoh.

Tämä metsästäjä istua nököttää usein mökkimme pihassa tuijottaen heinikkoon. Hetki kuvan oton jälkeen se hyökkäsi, ja samalla hyökkäsi heinikosta räkättirastaan poikanen, joka pomppi metsästäjää karkuun. Laiskuri-kissa ei jaksanut juosta perässä, siispä minun ei tarvinnut ruveta pelastuspuuhiin.