Ostakaa, ostakaa!

Menin Postiin ostamaan postimerkkejä. Myyjä ehdotti, että kannattaisiko ostaa saman tien pakkaus, joka sisältää myös kirjepaperia ja kuoria. Sanoin ostavani postimerkit "firmalle"  siis "ei kiitos."

"No entäs vuoden 2011 kalenteri, tosi edullinen ja paljon muistiinpanotilaa vuoden jokaiselle päivälle." "Ei kiitos, en tarvitse."

"No kohtahan on isänpäivä, entäs isänpäivälahjaksi?"

Sanoin "Niin", maksoin ostokseni ja poistuin.

Kirjakaupan kassalla myyjä tarjosi edullisesti perunankuorintahanskoja, joissa luki "Potato". Tiimarissa tarjottiin postimerkkejä sekä tuikkuja. Puhelinmyyjä tarjosi tänään luontaistuotteita, edellisellä viikolla alushousuja, vakuutuksia sekä lehteä, joka minulle jo tuli ennestään.

Tällä viikolla olen vieraillut myös paikoissa, joissa ostokset eivät maksa mansikoita ja myyjä kysyy kassalla vain "tarvitsetko muovipussia", joka ei maksa mitään.

Kirpputoriostoksissa tällä kertaa retroa ja kitschiä

Kitsi-tarjotin made in Greece.

Pannumyssyn reunaan on somasti ommeltu puuhelmiä.

Melamiinilautasia, hauskan vaaleanpunaisena ja lehtiteline uudessa käyttötarkoituksessa.

Muovinen jälkiruoka-astiasto ja hauska tiski-pyyhe.

Kala-aiheiset, värikkäät pannunaluset.

NYT jos joku soittaisi ja tarjoaisi nopeampaaa kuvienlataussysteemiä Bloggeriin edullisesti tyyliin 

3,50 eur plus joulukinkku kaupan päälle, kävisin koukkuun kuin kalat pannunalusissa.

Savupirtin siivousta ja omppuja orressa

Perjantai alkoi ja loppui pistävän savun hajun häätämisellä, myös astioista.

Miekkosen tiskivuoro.

Kaikki, siis KAIKKI tekstiilit mitä ikinä tuvassa ja kamarissa oli, pestiin. Onneksi sää suosi ja pyykki kuivui raikkaaksi ulkona.

 Varastoista löytyi kirpparilta ostettua kermanvaaleaa kangasta 8 metriä ja rullallinen pitsiä, joten päätinkin yhtäkkiä ommella uudet verhot kamariin, sitten loppui ompelulanka. Pitsivirityksistä kerron myöhemmin.

Omput piti myös pelastaa pitkänokkaisilta.

Lauantai-illan päätteeksi uunia lämmitettiin rohkeasti ja karjalanpaisti muhi mureaksi lanttuhaudikkaiden kanssa.

 Savu ei täyttänyt pirttiä eikä tienoota tällä kertaa.

Tänään kuljin aurinkoisessa metsässä kamera tanassa.

Suon silmä.

Ja pakollinen sienikuva, hyvät ja pahat, mutta missä on rumat?

Hämärän hyssyä ja tunnustus

"Lauloi haavan lehti,

lauloi minkä ehti,

laulussansa värisi

kuin sydän ihmisen.

Levätä kai saahan;

liukui lehti maahan,

kellankirjavana virui,

loppui satu sen.

Siihen kasvoi sieni,

lakkipäinen, pieni,

vaiti oli, vaiti oli

jotain varoen.

Kuka aina joutaa

ennustamaan poutaa

sienen alla sateellakin

sarvet näyttäen."

(Helvi Juvonen)

Lehtivihreä hiipii piiloon antaen tietä syksyn väreille. Luonto pistää parastaan väritellen yhä lyheneviä päiviä.

Pitsejä

Sytytellään lyhtyjä ja kynttilöitä ja pidetään hämärän hyssyä.

Kaunis syksyn lehti leijaili tunnustuksen muodossa blogiini. Kiitos JaanaElina.

Haluan ojentaa tämän edelleen kahdelle blogiystävälle Sylville ja Sirokolle  muille maille vierahille. Sylvin elämänmakuisia päiväkirjamerkintöjä on mukava lueskella Sirokon kertoilu tuo eksotiikkaa savolaisen päivään.

Leppoisaa lauantaita!

Savua ilman tulta

Vanhassa lastenlaulussa, joka kertoo leipuri Hiivasta lauletaan jotenkin tähän tapaan:

"Leipuri Hiiva

hän asuu Kumputiellä,

hän pullat leivät leipoo siellä,

näen piipusta kun savu kohoaa."

Minulle tulee säkeistöstä aina mielikuva, että joku on piipussa ja näkee sieltä miten savu kohoaa - tänään minusta myös tuntui siltä.

Ajettiin tänään mökille saunomaan ja oltiin aikeissa olla siellä yötä mutta toisin kävi.

Asetuttiin siinä taloksi ja Miekkosen viritellessä tulta takkaan minä laskeskelin laulellen vesiä - niin kuin Väinämöinen aikoinaan - mutta muuripataan, kun tuvan ovesta alkoi tupruta savua. Juoksin katsomaan ja Miekkonen siellä oli kontallaan uunin edessä ja savu sisällä niin sankka, jotta silmiä kirveli ja palohälytin huusi kuin viimestä päivää. 

Kaappasin naulakosta päällysvaatteita ja hyllystä muitakin vaatteita matkaan ja tormasin puolijuoksua ne kainalossa "uuteen" kamariin Miekkosen heitellessä savuavia klapeja perässäni ovesta kartanolle.

Eihän siinä muu auttanut kuin tällätä ikkunat auki ja tehdä läpiveto. Jonkin ajan kuluttua tuli syttyi kunnolla ja savua alkoi tulla myös piipusta ja mulla vettä silmistä, niin paljon harmitti.

Laitoin kumpparit jalkaan, koppasin sienikorin käteen ja kävelin lähimetsään rauhoittumaan.

Sieniretken jälkeen maistelin  miltä talviomenapuun omput maistuvat, ainakin isoja ovat ja punaisia mutta niin väkeviä, jotta taas alkoi kirvelemään silmiä.

Liekö tätä hedelmää herkutelleella kirvellyt. Tämä oli vielä puussa.

Saunan löylyissä harmitus hieman helpotti mutta mökkiin ei voinut jäädä yöksi.

Tietääpähän mitä ohjelmaa on viikonloppuna tiedossa.

Yläkerran Ukolle olisi meillä pieni toive, edes pikkiriikkisen taukoa sateeseen, kiitos.

Iloinen asia oli se, että lisää kukkasia oli puhjennut kukkapenkkiin...

... ja uusia tomaatteja kypsynyt.

Mutta ne juuri maasta kaivamani perunat ja kasvimaalta hakemani salaatit unohtuivat siihen mökin oven pieleen sankoon, kun kiireellä lähdettiin kaupunkiin. Tietysti joku pitkänokka tai -kynsi käy nekin tolskaamassa muusiksi ennen viikonloppua.

Hupsis, onpas kello jo paljon.

Kuorsaus kuuluu jo toisesta huoneesta, siispä hyveli yöteli, vaikka nenässäni tuntuu vieläkin palaneen käryä.

Muutosta

On taas kerran inventaarion aika.

Jäämme Miekkosen kanssa kahden, kun hänen poikansa muuttaa omaan kämppään. Liki sata neliöinen kotimme käy liian isoksi ja muutto on edessä myös meillä.

Neljän huoneen "lennonjohtotornimme" kuudennessa kerroksessa vaihtuu kaksioon. 

Heitin ajatusta ilmaan kokonaan mökkiimme muuttamisesta mutta Miekkonen ei lämmennyt ajatukselle, ainakaan vielä. Siispä tukikohta kaupungissa säilyy.

Nykyinen naapurimme.

 

Käytiin tutustumassa uuteen kotiimme ja nyt jo näen sieluni silmillä mikä huonekalu missäkin kohdassa kököttää. Osa kalusteista lähtee luonnollisestikin kierrätykseen samoin astioita ja vaatteita. Kirpparin pystytyksen paikka.

Siinä astia- ym. kaappeja tutkiessani avasin jauhokaapin oven ja huomasin hyllyllä ruisjauhopussin. Koska eilen keitin riisipuuroa ja sitä oli vielä kylmiössä päähäni pälkähti, että teenpä nopsaan karjalanpiirakat iltapalaksi. Ei käynyt työ ihan niin nopsasti kuin kuvittelin. Maailman helpoin taikina mutta muotoilu ja tekniikka vielä hakusessa. Maku on kuitenkin pääasia.

Tässä eväässä on leipä ja puuro samassa paketissa.

Vanha korituoli oli ensimmäisenä roskalavalle lähtijöiden joukossa mutta päätinkin tuunata sen vanhan valkoisen pöydän seuraksi uuden kodin makuuhuoneeseen tai eteiseen. 

Melko monta koloa ja reikää on sudilla töpötettävä, ei ihan joutuisaa puuhaa pyöreitten pinnojen parissa.

 

Kaiken hässäkän keskellä pari pikkiriikkistä käsityötäkin on tullut väsättyä .

Ai niin, näpertelin vielä yhdet paperihelmetkin.

Leivontaa ja luontoretki

Sieniretkestä ei tullut mitään, satoi kaatamalla.

Oli siis oivallinen leipomispäivä.

Minä tein taikinat, Miekkonen pyöritteli sämpylät ja pullat.

Iltapäivällä kierrettiin luontopolku. Aamupäivän sade ei haitannut polulla tallustelijoita.

Kaunis silta puron yli.

Suvanto näyttää sydämeltä :o)

Joskus laiturilta on voinut uittaa varpaita. Aikas pitkät jalat pitäisi nyt olla.

Ohi uiskenteli parvi isoja vesilintuja, en tunnistanut niitä enkä saanut kuvaa kun olivat niin kaukana.

Löytyihän niitä sieniäkin.

Nuija ja kaverit.

Torikokous.

Perhepotretti.

Taidetta ilman aivoja.

Coca-cola-pullo upoksissa.

Ruskaa rannalla.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, seesteistä sunnuntaita.