Sadonkorjuussa ja vähän eksyksissä

Aamu oli aurinkoinen ja sees päinvastoin kuin eilinen päivä. Aamukahveen jälkeen patistelin Miekkosen puusavottaan, kalikoita liiteriin ja sassiin. Eikä siinä kauan nokka tohissutkaan.

Sitten sain päähäni lähteä lähimetsään hieman valokuvailemaan ja katselemaan sieniä.

Kaunista kuviota sammaleessa...

...jos toisessakin.

Onko ne karhunsammal ja rahkasammal, auts.

Rouskuista löytyi vain kangasrouskuja, monenmoisia haperoita sitäkin enemmän sekä muutama punikkitatti.

Ja sitten yhtäkkiä, o...ou! Missä mä oon!

Pari kertaa pyörähdys akselinsa ympäri ja hups, eksyksissä. Soitto Miekkoselle, että ajaa hiekkatietä siihen vanhan savusaunan kohdalle ja tööttää torvea, siitä menin metsään. Samaan aikaan kun tööttäys kuului etäältä törmäsin pariskuntaan, jotka olivat myös sienessä. "Hei, oletteko katselemassa sieniä...apua, en ole muuten ihan kartalla".  Loppujen lopuksi en ollut kovinkaan etäällä mökistä.

Loppu hyvin kaikki hyvin ja iltapäivä kului kasvilavan sadon korjuussa, persiljaa, tilliä ja ruohosipulia. Kuvassa myös sieniä metsäreissulta ja viimeiset  kesäomenat. Syysomenat saavat vielä odottaa vuoroaan.

  

Haperot ja tatit.

Ihanat sipulit.

Mukavaa pyhäpäivän iltaa kaikille!

Lomaviikko loppuu

Lomaviikko on lopussa. Lomavieraat, kaksi tytärtä ja yksi Poikanen, palanneet omiin pesiinsä.

Mummu sai potkua kaivaa kutimen esiin - kaulahuivi Poikaselle puikoissa.

*ai seuraavaksi kirpparille vai mummu*?

Kaikki kahden kaupungin kirpparit piti tietenkin koluta läpi. Maalikylästä löytyi uusi kirppari, jonka ovessa luki "kirppari on auki silloin kun ovi on auki"...oli.

Poronsarvet ja käärmekaktus sieltä, yhteensä 7 eur. Melko kallista mutta olin etsinyt kohtuuhintaisia poronsarvia jo kotvan.

Kolme-osainen peltilaatikko toiselta kirpparilta, 2,50. Lasten tarrojen irrottaminen kannesta vaati melkein itkua ja hammastenkiristystä.

Peltipannu 1 eur.

Paikallisesta käsityöliikkeestä löytyi kahvisäkki, aito sellainen 5 eur. Vakuutuin aitoudesta, kun säkistä vierähti vihreä kahvinpapu myymälän lattialle. Nyt kun vielä keksisi mitä sillä tekisi, kun tuo kahvikaan ei kasva täällä.

Vieraiden lähdettyä tulee aina haikea olo. Lääkkeeksi syyspuuhia puutarhassa, esimerkiksi pelargonioiden siirtelyä kuistille ja VIELÄKIN vihreiden tomaattien siirtelyä laatikon pimentoon punastelemaan.

Myös chilit piti pelastaa kylmältä, pitiköhän näidenkin olla punaisia...hmmm?

Lopuksi yhdyn äskeiseen Suomi-Ruotsi maaottelun selostajan kommenttiin moukarinheitossa "loistava veto" mutta puhun meidän takasta. Grillikausi on päättymässä ja takkatulikausi alkamassa. Vaihtelu virkistää.

Näkyy saunan piipustakin tupruavan savua, siis sinne.

Metsään on tullut jo syys

 Toivottavasti "kesä kuivaamansa kastelee" eikä toisin päin, sillä kaivostakin loppui vesi.

Lomaviikon ensimmäisenä päivänä kävin sateen kastelemassa metsässä katselemassa marjoja ja sieniä, näin muutaman mustikan ja yhden punikkitatin.

Napsinpa sitten pelkästään muutaman kuvan metsälammen rannassa...

...juuri ja juuri...

... rantakoivun alla.

Ja pihasta vielä kukkia kehiin eli kehäkukkia.

Dillin ja kehäkukan diili.

Taidanpa tänään(kin) olla ihan tekemättä mitään, käpertyä peiton alle kuuntelemaan sadetta ja uppoutua Carlos Ruiz Dafónin kirjaan Enkelipeli.

Ohutta yläpilveä

Juhlat on ohi ja vieraat lähteneet. Sunnuntai-päivä on ollut ihana, lämmin ja aurinkoinen.

Miekkosen tiskivuoro.

Täällä päin ei kirpputorit ole auki sunnuntaisin, mutta suoramyyntihalli,  keskellä ei mitään, on. Siellä kävimme vieraidemme kanssa aamupäivällä. Mukaan tarttui pari kappaletta tukevia henkareita, mallia Suomen Armeija.

Päätettiin lämmittää vielä sauna ihan vaan huvikseen ja sunnuntaipäivän ratoksi. Saunan seinustalla komeilee keväällä istutettu ruukkusalaatti. Aikas pitkät kukkavarret pukkaa keltaista kukkaa...

Paljon onnea vaan

"Juuri niin Ihaa, ja olen tuonut sinulle lahjan."

"Taas minulle?"

"Niin."

"Edelleen minun syntymäpäiväni johdosta?"

"Tietysti."

"Että minulla olisi oikea syntymäpäivä."

"Juuri niin Ihaa, ja minä toin sinulle ilmapallon."

"Ilmapallon," sanoi Ihaa.

"Sanoitko ilmapallon? Sellaisen ison värikkään puhallettavan?

Ilo irti, kengän kannat kopisee, laulu raikuu ja peli soi,niinkö?"

(Nalle Puh)

Velipoika matkasi vaimonsa kanssa tänne mökille viettämään  (lue pakoon) synttäreitään.

Nalle Puhin mietekirjasta löytyi sopiva runon pätkä korttiin. Ihan pakko oli ostaa kortti, jossa on

kultaisella kohopainatuksella punaisten ruusujen lomassa luku 50.

Päätimme Miekkosen kanssa valmistaa synttärilahjaksi ja juhlan kunniaksi herkkuaterian grillaten ja leipoen.

Tuumailin viikolla, että harmi kun ei ole tullut istutettua syksyllä kukkivia kukkia enempää, saisi kimpun juhlapöytään. Miekkonen tuumasi "onhan meillä nuo asterixit." Että nauratti XD. Päädyin silti ruusuihin ja kehäkukkiin.

Laji on "asterix savox"

 

Ja leipomuksia tässä. Miekkonen on joskus ostanut vehnäjauhopurkin jauhoilla, ihana.

Täytekakun pohjan teen aina ohjeella "saman verran munia, sokeria ja jauhoja + ripaus leivinjauhetta."

... ja hyvä tuli, ainakin minusta...

Täällä Savossa on aurinkoinen lauantai-aamu ja juhlat alkamassa.

Hyvää viikonloppua!

 

Syksyn satoa ja lyhtyhylly

Omena ei puusta kauas putoa, onneksi.

Omenapuiden ruiskutus unohtui keväällä mutta eipä näytä haittaavan. Makoisia omenoita naposteltavaksi siltään ja soseeseen on tullut roppakaupalla. Lajiketta en tiedä mutta hyvältä maistuvat.

Karviaisista oli pakko tehdä hilloa. Kirpakkaa ja kauniin väristä, vaikkapa täytekakkuun.

Miekkosen kanssa nikkaroitiin hylly. Siitä tuli oiva säilytyspaikka lyhdyille ja vanhoille öljykannuille sekä kynttilöille. Rautalangasta väännetty seinäamppeli on rekvisiittaa... :)

Aamulla paleli

Eilen soitin sähköyhtiölle kahdesta myrskyn mökkitien varteen kaatamasta puusta, jotka olivat venyttäneet sähkölinjan melkein maahan asti ja yhdestä kerrassaan tielle kaatuneesta puusta, jonka on juuri ja juuri saanut kierrettyä latvan puolelta melkein ojan kautta. Sähköyhtiöstä sanottiin, että he voivat hakea linjan päälle kaatuneet puut mutta tielle kaatunut ei kuulu heille. Soitin pelastuslaitokselle, josta sanottiin, että he eivät voi ottaa toimeksiantoa suoraan minulta, vaan piti soittaa hätänumeroon *huoh*...eikö ketään muuta kyläläistä moinen ole haitannut näihin kahteen viikkoon. 

Aamulla oli ulkona +14 astetta kello 6:30, kun tein töihin lähtöä. Ilmassa oli syksyn tuntua ja minua paleli tallustellessani aamupesulle saunalle. Illalla olin pessyt hiukset ja rullannut ne tarrapapiljoteille ja tarttunut niistä kiinni sängyn päällä riippuvaan harsoverhoon - aamulla pedatessa (mikä sana) irrottelin viimeisiä paplareita sekä verhosta että hiuksista. Sitten ajaa hurautin 36 kilometriä töihin eikä puita ollut enää tiellä. Perillä sanoin huomenta  varastomiehille ja asentajille ja juttelin vähän aikaa niitä näitä kunnes huomasin, että trikoisesta hellemekostani oli hävinnyt teksti edestä ja sivusaumat muuttaneet mekon ulkopuolelle ... ja ei kun vessaan kääntämään mekkoa oikein päin. Joko miehet olivat kohteliaita tai "sokeita", veikkaan jälkimmäistä, koska eivät sanoneet mitään, vaikka kokonumerolappukin loisti niskassa.

Tänään ei mentykään mökille, koska huomenna on ystäväni hääjuhla. Postiluukusta oli tipahtanut seutuopiston opinto-ohjelma 2010-2011, varma syksyn merkki. Sitä selatessa alan aina miettiä mille kurssille lähtisin, harrastamaan kuvataidetta vai kirjallisuutta, vai lähtisikö tildailemaan, vai harrastaisiko ilman ohjausta pelkästään mökkeilyä läpi talven, pihan kuoputuksen, halkojen teon ja lumen luonnin merkeissä.

Nyt silittämään juhlamekkoa. Hyvää viikonloppua.

  

 

"Potut ei tarvihe silimiä"

Hellekesä on vienyt mehut, niin ihmisistä kuin kellarista, ainakin meillä. Mustaviinimarjat on ihan rupiskoja mutta punaisista saatiin pullollinen ihanaa lentsulääkettä talven varalle. Kolmen karviaismarjapensaan sadolle, joka on yllätys yllätys runsas, pitäisi keksiä käyttöä.

Tehtiin tänään Miekkosen kanssa puita, eli vanhoja trukkilavoja moottorisahalla pilkottiin saunapuiksi. Melkoista puuhaa helteessä, vaikka lämpötila olikin laskenut eilisestä melkein kymmenen astetta. Kesken savotan ropotteli vähän väliä vettä ja Miekkonen loihe lausumahan "Olis ollut vielä puoli tuntia satamatta" johon minä että "Eeeiiii, koko kesän oon kantanu kaivon tyhjäksi vettä kuivuudesta kärsiville kukille ja kasvimaalle, niin antais taivas nyt sitä vuorostaan" - sitten tanssin varmuuden vuoksi vielä pari sadetanssia .

Tarina kertoo, että mummu oli varsin tarkka ruuan ulkonäön suhteen ja varsinkin perunan kuorimisessa ei kannattanut lusmuta, sillä yhtään mustaa pilkkua ei saanut jäädä kuorittuihin perunoihin. "Potut ei tarvihe silimiä" oli kuulemma kommentti moiseen huolimattomuuteen. Mummu kuoli kun olin kolme mutta hyvä neuvo oli minusta tuo ja sitä olen noudattanut kuorimahommissa. Eipä näissä mukuloissa tänäänkään ollut paljon kuorimista.

Ilokseni huomasin, että kurpitsa on alkanut paisua kompostin reunassa. Saankohan siitä tänä kesänä salaattiaineksia.

Savisammakko tykkää myös sateesta pitkän kuivan kauden jälkeen.