Primula veris

Mökin piha kuoriutuu kinoksista. Tiilistä kyhätty grilli on astunut esiin ja krookukset puskevat maasta aurinkoisella seinustalla. Kevätesikot näyttävät tänäkin keväänä täyttävän pihan ja raparperin pyöreät, punaiset versot pilkottavat sohjon seasta. Samoin kuin ulkotulien alumiiniset kuoret.
Marjapensaiden leikkaus, ehkä niiden noin 100-vuotiaan elämän aikana ensimmäinen, on aikamoinen urakka. Sitä ei arvaakkaan, että kun noin 7 pensasta on leikattu kokonaan alas ja noin toiset 7 sekä 3 omenapuuta harvennettu, siitä tulee 10 m3:n oksaröykkiö, joka pitäisi hävittää jotenkin. Oksasilppurin hankkimisen sijaan harkitsen kassaran hankkimista, ajatellen sitkeästi kuulemiani lauseita: "raitista ilmaa ja liikuntaa" ja " kun hakkaat omat polttopuusi, ne lämmittävät sinua kahdesti" kuin myös että kyseinen kapine on noin 30 kertaa oksasilppuria halvempi.
Karviaismarjapensaita leikatessa käväisee mielessä että eikö 50 % tuosta piikkimäärästä olisi riittänyt ja että näppylähanskat eivät ehkä ole parhaat työhansikkaat ko. tehtävään. Kumartuessa leikkaamaan, persus ylettyy aina sopivasti viereiseen pensaaseen.
Lintulauta on vielä paikoillaan kiinni vanhassa sireenissä. Lintulaudan alle on pudonnut auringonkukan siemeniä. Jos sitä kohtaa ei haravoisi, voisi siinä kesällä kasvaa muutama auringonkukka.
Tänään karviasimarjapensaan piikit löytyvät jo helposti sormista, sitä toista paikkaa en viitsi edes tutkia.

Jos maa voisi niellä

Ihminen vaan joutuu joskus tilanteisiin, jolloin toivoisi sormia napsauttamalla siirtyvänsä sekunnin murto-osassa Kiinaan, mieluummin sinne sisäosiin.
Nimittäin päivänä muutamana erään pienen kaupungin eräässä pienessä kuppilassa poiketessasi saatat joutua todistamaan vierustoverisi ja hänen verustoverinsa sanaharkkaa. Vierustoverisi kääntyessä puoleesi nyökytellen rähinöitsijään päin ja kasvojen paljonpuhuvilla ilmeillä ilmaistessa sinulle tunteensa riidanhaastajaa kohtaan, ei kannata osoittaa sympatiaa loihtimalla samanlaisia ilmeitä naamallesi tietämättä että vierustoverisi ei ehkä osaa vammansa vuoksi kommunikoida muulla tavalla.
Oletko muuten koskaan neuvonut lääkärillesi mihin kohtaan olkapäätä kipupistos pitää antaa. Minä olen. Onneksi lääkärini kyseenalaisti asiantuntemukseni ihmisen anatomiasta ja hermoradoista sekä nivelpusseista ja piti oman päänsä.
Todella huono idea on ehdottaa rock-konsertissa eteesi tuppautuvalle n. 205 cm pitkälle miehelle, joka ilmiselvästi on vielä juovuksissa, että takarivissä olisi hongakolistajille vapaita paikkoja.
Työkaverille ei kannata lähettää tekstiviestiä, jossa kerrot että tyttäresi mielestä pomosi näyttää Ben Zyskowicziltä, jos on pienintäkään vaaraa, että viesti lähteekin pomollesi.
Erityisen tarkkana pitää olla jos käyttää juhlatilaisuudessa hametta. Ei ainoastaan sen takia, että 15 denierin lycra-sukkahousuihin voi tulla huomattava silmäpako heti 2,5 minuuttia sen jälkeen kun olet saapunut juhliin vaan sen takia, että käydessäsi naistenhuoneessa, hameen helma voi jäädä sukkahousujen vyötärön alle. Tällaista voi tapahtua esimerkiksi hautajaisissa.

Hammaspeikko on ystävä

Kansakoulun kirjastossa oli kirja "Hammaspeikot". Kirjassa oli minusta surullinen loppu, sillä hammaspeikkojen kodin ovet muurattiin umpeen amalgaamilla, ja peikot huuhdeltiin viemäristä alas. Kuvittajan näkemys sensijaan peikoista oli varsin herttainen.
Tuskin kuitenkaan empatia hammaspeikkoja kohtaan oli syynä siihen, että meidän perheessä lapsilla ei ollut karkkipäivää ja kaupassa karkkihyllyn ohi pääsi alle minuutissa ostamalla lapselle tikkarin, jos toinen vaihtoehto oli jumalaton huuto ja lattialla kieriskely, uudessa valkoisessa toppapuvussa.
Olin kerran kummityttöni kanssa tavaratalossa ostoksilla. Ei voi muuta kuin ihailla sitä asiantuntemusta, millä neiti, alle 3 vee, suunnisti irtokarkkihyllylle, läpsäytteli kaikkien alarivissä olevien karkkilokerojen kannet auki ja alkoi ammentaa kauhalla karkkeja paperipussiin. Valitsemisen helpottamiseksi joitakin lajeja piti maistella. Lopulta paperipussin reunat ja kummitädin irtokarkkeihin varaama limiitti tulivat vastaan ja asiaan piti puuttua. Olemme kuitenkin edelleen puheväleissä.
Joskus tuli luvattua rakkaille veljentytöille kierros niinikään karkkikaupassa.
Sen reissun jälkeen minulle valkeni, että esim. vaahtokarkkeja myydään myös jättityynyn kokoisissa pusseissa ja että noin 4 metriä korkea mainoskyltti voi kaatua lapsen törmätessä siihen.

Satumaista

Kauan sitten Persiassa asui muuan kalifi,
kotinansa Tehranissa marmorinen palatsi.

Kupoleita kultaisia, tuhansittain kuvia,
kauniit neidot tanssillansa tuotti hälle huvia.

Lentävällä matollansa aavikolla huristi,
lemmikkinään, ihme kyllä, vanha laiska kameli.

Joskus käärmeenlumoojia palatsissa nähtiin,
kobrat soiton tahdissa kurkottivat tähtiin.

Hamppuköyden tanssimaan myös saivat soitollansa,
kilpaa kanssa käärmeiden, pajukoreissansa.

Viisi vanhaa fakiiria piikkimaton päällä,
tuota rentoutumistapaa ei tunnetakaan täällä.

Mutta tuosta kalifista kaikkein hauskin asia,
oli pieni lasipullo, vihreätä lasia.

Jos joskus kauas Persiasta matkustella halusi,
ei auttaa voinut taikamatto eikä vanha kameli.

Vaan kun vanhan lasipullon korkin hiljaa avasi,
pullon suusta suuri henki esiin tulla ravasi.

"Olen Suuri Pullon Henki, voimakas ja mahtava,
kiitokseksi vapaudesta täytän kolme toivetta."

Ensimmäinen toive oli saada kauas matkustaa,
Honoluluun, Timbuktuun taikka kohti Alaskaa.

Toinen toive kalifin, oli päästä takaisin,
ja kolmas toive - aina sama - arvaatko, no tietenkin.

Suuri Henki pulloonsa ei tahtonutkaan palata,
siispä sitä kolmanneksi hältä piti toivoa.

(Runo on ennenjulkaisematonta tuotantoa sarjassa "Riimirunoja lapsille ja lapsenmielisille", kirjoitettu vuonna nakki ja löytyi vanhaa luonnoslehtiötä selatessa. Kirjoittaja ei vastaa asiavirheistä, sillä saduissa kaikki on totta.)

Panem et circenses - leipää ja sirkushuveja

Tein lihapullia. Kiloon jauhelihaa ei riitä sama määrä mausteita kuin 500 grammaan, eikä mielestäni edes tuplamäärä. Oliko pakko ostaa kilo?
Matkalla mökille ajan aina erään kaupan ohi. Kauppa sijaitsee muuten "keskellä korpea" mutta aivan tien laidassa. Paikalliset viljelijät tuovat sinne myyntiin mm. perunoita, porkkanoita, salaatteja, yrttejä, kananmunia ja lihaa. Tänään jauhelihaköntsistä pienin painoi yhden kilon.
Syksyllä hyllyt notkuvat vasta maastanostettuja huumaavantuoksuisia valkosipuleita ja tuoretta hunajaa. Aina on tarjolla lämmintä ruisleipää ja korvapuusteja.
Kauppa on siitä merkillinen, että sieltä voit ostaa myös kotikutoisia kirjokintaita, pärekoreja, klapeja ja vaikka harmaanvihreään vanerilaatikkoon pakatun armeijan keittiövarustuksen astioineen päivineen.
Olen ostanut sieltä myös kynsilakkaa ja pyykinkuivaustelineen sekä vesurin. Saksan armeijan kypärälaatikosta sain oivallisen lehtilaatikon kotiin ja tänään olisin voinut kaupan nettipisteessä kirjoittaa tämän, jos olisi ollut pakko. Jos olet unohtanut ottaa mukaan teddyvuorellisen sadetakin tai korkokantasaappaat, eipä hätää, nekin löytyvät täältä.
Muutama tunti sitten seisoessani kassajonossa, jossa ei kylläkään sillä hetkellä ollut muita, silmäni osuivat pieneen puiseen karuselli-soittorasiaan, jossa neljä vihreää sammakkoa istuu narujalat iloisesti heiluen reunan yli pyörien hitaasti "Love Storyn" tahtiin.
Ja soittorasian lisäksi oli pakko ostaa myös muovinen hiekkasanko ja lapio sekä jotain muuta tarpeellista tavaraa mummutettavalle.

Liikunnan riemua

Olen kerran ollut hiihtokilpailuissa, toisella luokalla. Osanottajia oli 29, enkä suinkaan ollut viimeinen vaan toiseksi viimeinen. Tämä ei johtunut siitä, että olisin hiihtänyt nopeammin kuin se viimeinen, vaan siitä että kun matkanvarrella kaaduin noin kymmenen kertaa, hän odotti kohteliaasti että pääsin pystyyn. Vauhti ei ollut todellakaan hurjaa, sillä meidän luokan pojat kannustivat minua kovasti juoksemalla rinnallani ja huutamalla "kiri kiri". Se oli todella hienoa, sillä lunta oli toista metriä.
Myöhemmässä vaiheessa, kun olin luopunut toivosta tulla huippu-urheilijaksi murtomaahiihdossa, siirryin laskettelemaan. Velipoika vei minut kaikista suurimpaan mäkeen ja vakuutti, että siellä parhaiten oppii. Ei olisi kannattanut uskoa.
Sitten kun osasin omasta mielestäni laskea suhteellisen sujuvasti kaatumatta 12 kertaa yhdessä laskussa, alkoi tavallinen mutkamäki kyllästyttää ja piti siirtyä puuterilumille - metsään. Oli onni että se puu johon tein lähempää tuttavuutta, oli suhteellisen nuori koivu, ja epäonni se, että sukset sattuivat menemään kahta puolta puuta.
Vuosia vuosia myöhemmin piti vielä kokeilla lumilautailua, kaksi laskua, sillä sen jälkeen jalat eivät enää kantaneet. Ensinnäkin tuolihissistä poistuminen kaatumatta mahalleen vain toinen jalka kiinni lumilaudassa, on mahdotonta. Ja kun noin 20:nnen kerran kaaduttuani en jaksanut enää nostaa päätä rinteestä, vaan jäin pipo silmillä siihen hieman huilaamaan, kurvasi joku herrasmies viereeni tiedustellen kohteliaasti onko laudan kanssa jotain ongelmia, vastasin "Ei" ja siiryin rinnebaariin.
Vanhin tyttäreni, silloin 8 vee, tuli kerran koulusta talviurheilupäivän jälkeen posket punaisena ja hehkutti "äiti, äiti olin kolmas hiihtokilpailussa". Sanoin "onneksi olkoon" ja kysyin "montako osanottajaa kilpailussa oli" hän vastasi "neljä".

Naisen logiikkaa

Joskus on vaan pakko tehdä remonttia. Kun teettää remonttia "avaimet käteen" -periaatteella, menee noin 100 neliön peltikaton laittamisessa pari päivää ja tuhottomasti rahaa. Kun tekee pientä pintaremonttia itse, menee pari kuukautta ja hermot.
Maalaaminen on mukavaa, varsinkin kun saa käyttää luovuutta ja loihtia maalauksia joko omasta päästään tai toisten päistä, tai esimerkiksi maisemista. Kun taas maalaa huoneen seiniä, ei saa käyttää naisen logiikkaa vaikka haluaisi, koska ei tee remonttia yksin.
Naisen logiikalla olisi järkevää ensin tyhjentää huone, siirtää huonekalut seinän vierestä pois, mieluummin vaikka toiseen huoneeseen ja teipata listat. On huomattavan hankalaa makuuhuoneessa välttää roiskuttamasta maalia ikkunassa roikkuviin verhoihin maalatessaan ikkunaseinää, tai yrittää ahtautua kirjahyllyn ja seinän väliin, kun kirjahylly on about 50 cm:n etäisyydellä seinästä.
Värisävyt, joita mietittiin noin viikko, näyttävät seinissä aivan erilaisilta kuin parin neliösenttimetrin paperiliuskalla ja kaikki muut pinnat, joita ei ole tarkoituskaan uudistaa, näyttävät suorastaan nuhruisilta.
Mökin sisäremontti oli helppo: maalattiin seinät, katot ja lattia. Mökissä ei ollut ainoatakaan huonekalua ja maalin värisävy oli sama kaikissa pinnoissa, paitsi lattiassa, mutta lattian ja seinän välissä oleva rako helpotti huomattavasti esivalmisteluja. Ja sitäpaitsi oli kesä ja mökissä ei tarvinnut olla yötä.
Yksi seinä pitää tapetoida. Yritän olla tällä kertaa neuvomatta ja vannon, että tästä lähin maalaan vain niitä päitä .