Arvoituksia

Muistakos sä sadun siitä herra Habaluusta,
jolla toinen silmä lasia ja toinen jalka puusta?

Hän kerran oli merirosvo Karibianmerellä,
ja merirosvovalan teki miekalla ja verellä.

No tiedätkös sä miksi oli toinen jalka puusta?
Hän vuonna viisi pelastautui tiikerihain suusta.

Ja miksi sitten toinen silmä oli hällä lasia?
Se se vasta onkin tosi merkillinen asia:

Hän kurkustansa alas kaatoi kuusi rommitotia,
ja ikävissään muisteli hän tyttöään ja kotia.

Vanha merikarhu silloin huokaisi ja nyyhkäisi
ja suolatipan silmännurkastansa pois pyyhkäisi.

"Voi myrsky ja mylväys ja ruostunut loukku",
oli toiselta nimeltään hän Kapteeni Koukku!

Murphyn laki

Minusta tuntuu että lähes poikkeuksetta valitsen kaupassa aina sen kassajonon, jossa jollakin edelläni olevalla on jäänyt appelsiinit punnitsematta tai liikenteessä sen kaistan, jonka myös etananvauhtia kulkeva lakaisukone on valinnut.

Eilen palautin pulloja. Pullonpalautusautomaatteja oli kaksi, joista toisen edessä seisoi yksinään mies ostoskärry pulloja pullollaan ja toisen edessä jonossa puolenkymmentä heppua. Ostoskärrymiehen puoleinen automaatti hälytti, mutta toinen toimi moitteettomasti. Huoltomies riensi korjaamaan hälyttävän automaatin, ja ostoskärrymies alkoi lappaa pulloja koneeseen tiuhaan tahtiin. Kysyin kohteliaasti pitemmässä jonossa seisovilta asiakkailta, jotka olivat tulleet minua aikaisemmin, haluaisiko joku mennä yksinäisen ostoskärrymiehen jonoon - kaikki puistelivat päätään. Olin mielessäni laskeskellut, että ennekuin nuo viisi henkilöä ovat ehtineet palauttaa pullonsa, sen automaatin on pakko on jumiin, sillä pulloautomaatit tekevät sitä alvariinsa. Enkä voinut mitään sille että suupieliäni alkoi hieman nykiä kun poistuin palautuspisteestä jumiin menneen automaatin jäädessä hälyttämään huoltomiestä.

Terveisiä Mr. Murphylle: hävisit.

Niksi-Markka

Kun lasketaan yhteen sähkölasku, tulisija, pahvinen kotitalousjäte sekä kuutiokaupalla risuja, jotka pitää saada hävitettyä omaksi ja naapureiden iloksi pihalta ja pihan ympäristöstä, on "syttöpatteri" oiva keksintö. Siivoan pihaa ja ympäristöä keräilemällä oksanpätkiä tyhiin maitopurkkeihin, paperipusseihin tai pieniin pahvilaatikoihin ja asettelen ne liiterin hyllylle kuivumaan. Jonkin ajan kuluttua minulla on helpostisyttyviä paketteja mökin uuniin. Luulen että myös 6-packin pahvikuoret olisivat mainioita ja kompaktinkokoisia moiseen virkaan, jos niitä sattuisi jostain löytämään.

Näin keväällä alkavat kauppojen hyllyt notkua uuden sadon yrttejä ja vihanneksia. Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että jos sinulla on pienikään pala maata, kukkapenkin nurkkaa tai parvekelaatikko ja yöpakkaset on ohi, kannattaa ostaa esim. ruukkusalaattia, -ruohosipulia, -persiljaa ynnämuita yrttejä tavaratalon vihannestiskistä. Kun vihreät osat on melkein käytetty loppuun, voit istuttaa juuripaakun multaan. Ja eipä aikaakaan kun sinulla on oma yrttitarha, josta voit napsia tuoreita salaatinlehtiä leivällesi. Loppukesästä saat ihmetellä miten ruukkusalaatti voi kasvaa puolimetriä korkeaksi ja rucolakin kukkii. Ruohosipuli nousee maasta seuraavana keväänä uudelleen, se on nääs monivuotinen.

Jos omistaa auton, täytyy siihen ainakin näillä korkeuksilla vaihtaa renkaat kaksi kertaa vuodessa. Koska puuha on mielestäni äärimmäisen tylsä, maksaa huoltoasemalla aivan liian paljon ja sen tekemättä jättäminen vielä enemmän, nimittäin jos jää kiinni rengasratsiassa, päätin ottaa renkaanvaihdon harjoituksen kannalta. Kuvittelin että olen matkalla jossain, jossa asukastiheys on huomattavasti pienempi kuin kehäkolmosen sisäpuolella ja minulta puhkeaa rengas. Koska teiden ritareita ei näy mailla eikä halmeilla ja haluan muutenkin selvitä ongelmasta omin avuin, minun on pakko kaivaa ehjä rengas ja tunkki esiin, ja ryhtyä puuhaan. Huono puoli tässä mielikuvitusleikissä on, että oikeassa elämässä minun ei tarvitse vastaavassa tilanteessa vaihtaa kuin yksi rengas, ellen ole paennut poliisia hurjaa ylinopeutta ja ajanut pikkimattoon.
Toisaalta kun se ensimmäinen rengas on vaihdettu, ei liene muuta vaihtoehtoa kuin tehdä niille kolmelle muulle samoin. Sitäpaitsi harjoitus tekee mestarin.

Huomenta

Verkkokalvoilleni oli syöpynyt kuva kymmenen kuutiometrin oksakasasta mökin pihassa, joten poikkesin "maatalouskauppaan" hankkiakseni vesurin, halkaisukirveen ja puisen vesurinvarren edelliskesänä ostamaani vastaavanlaiseen kapineeseen, joka maksoi 3,90 eur ja jonka varsi katkesi 15 minuutin päästä siitä, kun olin ottanut sen käyttöön.
Kassalla myyjä kysyi: "Jaa että puutarhahommia" ja minä siihen että "mistäpä arvasit". Onneksi unohdin autuaasti, että minun piti ostaa myös 10 metriä pyykkinarua ja keittiöjakkara. Siinä vaiheessa nokkela myyjä olisi varmaan soittanut jo hätänumeroon.

Pari tuntia oksaläjän kimpussa ähellettyäni, naama punaisena kuin ravulla ja herneenkokoiset hikikarpalot otsalla, päätin palkita itseni yhdellä miedolla keskioluella, koska kieli on takertumaisillaan kitalakeen ja nestehukka on melkoinen. Tälläsinn itseni auringonpaisteeseen mökin seinustalle, paikkaan mistä ei ole näköyhteyttä naapureihin eikä tielle. Tirkistellessäni pilvetöntä taivasta pullonpohjan läpi kajahti pihatieltä iloisesti "päivää"! Hyppäsin varmaan puoli metriä ilmaan ja yritin näyttää normaalilta. Pystyin vaivoin vastustamaan kiusausta tehdä aaltoja tai tuulettaa näyttävästi, kun tervehtimään tullut naapuri ilmoitti, että tonttiemme rajalla kolme metriä korkea ja 30 metriä pitkä kuusiaita (joka täytyy kerran vuodessa leikata) on hänen puolellaan.

Seuraavana aamuna heräsin ennen viittä siihen, että talitintti oli päättänyt aloittaa äänekkäät kosiomenonsa meidän sireenissä, joka kasvaa kammarin ikkunan alla. Kiitos talitintin olin jo aamulla hyvissä ajoin taas oksakasan kimpussa. Yhtäkkiä aidan takaa kuului "huomenta, sitä ollaan jo puutarhahommissa...", minä siihen että "juu, kukonlaulun aikaan".

Karusellikin kierrättää

Kävin kirpputorilla. Yleensä suhtaudun kirpputorilöytöihin enemmän tunteella kuin järjellä ja annan arvoa enemmän estetiikalle kuin käytännöllisyydelle. Tällä kertaa piti olla kriittinen, sillä tarvitsen uuteen harrastukseeni vanhoja posliiniastioita rikottavaksi mosaikkia varten, ja niistähän ei kannata maksaa mansikoita.

Turkoosinvärisessä kahvivadissa, jonka reunassa on huomattava lovi, on hintalappu "Arabiaa 3 euroa". Siis 18 markkaa! Markka-aikaan jopa ehjät kahvivadit maksoivat vain 10-50 penniä, tänään en löytänyt ainoatakaan jossa olisi ollut hinta esimerkiksi 6 cent. Mietin, että tätä menoa suunnittelemaani mosaiikkityötä varten minun täytyy ottaa pankkilainaa ja lopetin astioiden etsimisen.

Huomaan että joku haluaa päästä eroon ylioppilaslakistaan neljällä eurolla ja joku toivoo saavansa euron munakellosta, johon oli liimattu lappu "rikki".
Pyörittelin kädessäni kotvan aikaa peltistä kannua, jossa oli kermanvärisellä pohjalla vaaleansinisiä ja vaalenpunaisia palloja sekä kauniisti ruostunutta kynttilänjalkaa. Pakotin itseni jättämään ne paikoilleen. Samoin suljin silmäni jokaisen hyllyn kohdalla, jossa myytiin kirjoja tai puutarhalehtiä, sillä pelkään että jos kuormitan kirjahyllyäni enää yhtään, se jonain kauniina päivänä putoaa lattian läpi alakertaan.

Lopulta ostin singlellisen elokuvamusiikkia. Mahtaako sitä pystyä edes kuuntelemaan, mutta kaunis kansi siinä on.

Ehostusta

Huomaan, että "ikuisuusprojekti" lähestyy loppuaan, kun astun kauppakassien kanssa eteiseen. Olohuoneessa, eteisen ovelta keittiön ovelle asti ulottuva pahvipöytä tukkii tien. Mieleeni juolahtaa kertosäe eräästä lasten laulusta "Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa...", mutta en laula sitä, en edes hyräile. Kolme ja puolimetriä pitkä räsymatto on unohtunut pahvipöydän alle ja viisi litraa tapettiliisteriä sisältävä sanko on sutijalle sopivalla korkeudella, kankaisen jalkarahin päällä.

Kun kotona tehdään remonttia, lattiat kannattaa ainoastaan haravoida ja niinpä remontin jälkeen minulla on kennel. Päättelen, että petivaatteet ja matot on tehty pölystä ja jos lakkaamatta puistelen niitä, ne varmaan muuttuvat lopulta kokonaan villakoiriksi. Lohduttaudun ajatuksella että ehkä joku pikkulintu saa pehmikettä pesäänsä oikein mahtavasta villakoirasta, jos sattuu nimittäin löytämään sen naapurin parvekkeelta, jonne ilmavirta sen näköjään kuljettaa.

Kun viimeisetkin lastat ja pensselit ynnä siistiksi levyksi taiteltu pahvipöytä on viety varastoon, noin neljä litraa ylimääräistä tapettilisteriä purkitettu myöhäisempää käyttöä, eli paperimassa-askartelua varten ja pesurätit aseteltu kuivumaan, heijastuvat auringon viime säteet ikkunaan. Tyytyväisenä kodin uudistuneeseen ilmeeseen nostan rullaverhon ylös...ja lasken sen samantien alas. Missähän muuten mahtaa ikkunalasta olla?

Laukku-ryssä, palveluammatti

Menimme Miekkosen kanssa autokauppaan. Oli tarkoitus ostaa minulle auto. Hetken eri malleja katseltuamme myyjä tuli luoksemme ja sanoi: "Päivää. Tämäkö vaikuttaisi sopivalta. Rouva voi mennä ottamaan sillä aikaa vaikka kahvia kun herra käy koeajamassa tämän".

Eräällä toisella autonostoreissulla, joka kaikesta huolimatta ja minusta riippumattomista syistä johti kaupantekoon, tulin esittäneeksi autokauppiaalle pari "tyhmää" kysymystä:
- Minkä takia kojelaudassa palaa punainen merkkivalo?
- No se tarkoittaa että auto pitää viedä huoltoon.
- ????
- Merkkivalo sammuu kun auto on huollettu.
- Kuka ostaa auton jolle pitää tilata huolto heti kun on ajanut autoliikkeen pihasta ulos?
- No hyvä on, huolletaan se samaan hintaan.
- Onko tuo hinta sitten viimeinen hinta?
- Meidän autojemme hinnat ovat valmiiksi tingittyjä ja oikealla tasolla. Tämän auton hintaakin laskimme jokin aika sitten juuri tuon takia ja tämän vuosimallin näin hyvässä kunnossa olevaa ja vähänajettua kulkupeliä ei esim. Auto-xxxx Oy voi myydä näin edullisesti.
- Minkäs takia se vielä seisoo tuossa?
- ....en tiedä.

Katselin kultasepänliikkeessä sormuksia. Valitsin sopivan vaihtoehdon ja sormus jäi kaiverrettavaksi. Mennessäni hakemaan sormusta, hinta olikin lähes kolminkertainen. Silmiäni pyöritellen ihmetellessäni asiaa myyjä ilmoitti kylmänviileästi ammattitaitoonsa vedoten: "Meillä on tapana ilmoittaa asiakkaalle aina grammahinta."

Joskus ei tarvitse mennä välttämättä kauppiaan luo, vaan kauppias saattaa tulla
sinun luoksesi, esimerkiksi kesäterassilla:
- Hei rouva, osta hyvä T-paita, kolmekymppiä!
- Ei kiitos.
- Osta, osta. Hyvä laatu, saat halvalla, no anna vaikka kakskymppiä!
- Ei kiitos, ei tällä kertaa.
- Olen reilulla tuulella, saat kympillä.
- Ei kiitos, kokokin taitaa olla XXL.
- Kuule, osta mulle kalja niin saat tämän ja älä huoli, kun kerran peset sen niin se on sulle sopiva.