Jo joutui armas aika

Kansakoulun kevätjuhlanäytelmässä esitin merikapteenin vaimoa. Kuoro lauloi "kapteeni katsoi horisonttihin" ja minä vilkutin paperikukilla koristetussa olkihatussani ja kretonkimekossani hyvästit luokkakaverilleni Tarmolle, joka esitti merille lähtevää miestäni. Olimme jotain 9 vee ja sen jälkeen minua hieman kiusattiin Tarmolla.

Lapset ovat hyvin hellyttäviä esiintyessään, vaikka yleensä pienet lapset keskittyvät yleisön edessä enimmäkseen kaikkeen muuhun kuin esiintymiseen, kuten esimerkiksi nenän kaivamiseen tai hameen helman rullaamiseen napaan asti niin että alushousut näkyvät.

Ennen koulun kuusijuhla oli koko kylän yhteinen juhla, joka keräsi paljon väkeä. Joulunäytelmässä minut valittiin esittämään nukkea. Nuken esittäminen olisi ollut suhteellisen helppoa, ellei tämä olisi ollut puhuva nukke. Sain roolin siitä syystä että olin luokaltani ainoa, joka osasi sanoa nukelle kuuluvan repliikiin r-kirjainta ranskalaisittain sorauttaen: "Nimeni on Brigitte ja olen Pariisista". Huonommin kävi eräässä toisessa joulukuvaelmassa, jossa paimenet olivat kedolla vartioimassa yöllä laumaansa, sillä paimenten ja lampaiden välille tuli tappelu, jonka lampaat voittivat.

Käsille töitä

Minusta on aina ollut mukava tehdä käsillä kaikenlaista - maalata tauluja, neuloa villasukkia, istuttaa kukkia, punoa pajua ja vaikkapa kunnostaa vanhoja esineitä, kuten esimerkiksi viime kesänä hankkimaani pientä mökkiä. Mökin kunnostaminen eroaa muista töistä siinä, että se ei tule koskaan valmiiksi. Eikä meinannut tulla valmiiksi myöskään vuonna 1996 aloittamani suurehko ristipistotyö, johon innoissani kirjoin ensitöikseni vuosiluvun ja kun lopulta sain työn valmiiksi, jouduin purkamaan viimeisen numeron ja kirjailemaan sen yhdeksiköksi. Nyt taulu koristaa mökin kammarin seinää.

Viime talvena halusin kutoa slipoverin ja kun klassinen salmiakkikuvio oli muotia, löysin sopivan ohjeen lehdestä. Kuvio oli loppujen lopuksi niin suuritöinen tehdä, että muutin sen pääkalloiksi. Toivon että saan sliparin joskus valmiiksi, ainakin siihen mennessä kun pääkallot muuttuvat klassikoiksi.

Joitakin melko suuritöisiä villapuseroita olen saanut valmiiksikin, kuten vaaleankeltaisen palmikkoneuleen, jonka pesin epähuomiossa pesukoneessa. Asettelin puseron kuivumaan lämpöpatterin päälle, jossa se pysyi itsekseen pystyssä koska oli kutistunut koosta M kokoon kääpiö ja muistutti kissojen raapimapuuta.

Eräässä edellisessä bloggauksessa kerroin orastavasta mosaiikkiharrastuksesta. Ajatus orastaa edelleen ja on siinä vaiheessa, että olen jo ostanut aihetta käsittelevän kirjan lapsenlapseni on valmistanut minulle materiaalia.

Ihme ja kumma

Kun on 1,5 vee vanha ja noin 80 cm pitkä, tarkastelee kevään ihmeitä kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta ja kaiken lisäksi melkein ensimmäistä kertaa elämässään. Jokaista muurahaista pitää kyyristyä katsomaan oikein läheltä, taputella voikukkia kämmenellä ja lastata pikkukiviä kaksin käsin puistonpenkille. Vastaan tulevaa vanhaa miestä on kiva jäädä tapittamaan hievahtamatta useiksi minuuteiksi ja jokaiselle näkemälleen koiralle kommentoida "voh voh". Noin 15 kertaa peräkkäin pitää kävellä jalkakäytävän reunalle, siihen ajotien puoleiselle ja sanoa tomerasti "ei tiejje".

Aurinkoinen ja lämmin sunnuntaipäivä oli houkutellut meidän lisäksemme tutkimusmatkalle erään pistävän hyönteisen, joka ikäväkseni oli löytänyt tarkoitukseensa sopivan paikan - mistäpä muualta kuin juuri oikean silmäni alta.

Virustorjuntaa

Vappuaamuna monia vapisuttaa. Väkijuomia on valutettu kurkusta alas urakalla, terassit korkattu ja lämmin auringonpaiste on villiinnyttänyt väen.

Istun mökin portailla villapaita päällä, villasukat jalassa ja juon kuumaa viinimarjamehua. Lämpötila keikkuu +21 asteessa ja aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta. Mökin ohi kävelee mies koiransa kanssa ja minun tekee mieleni huikata: "minulla on flunssa ja olin kuumeessa viime yön ja vahvin aine mitä olen nauttinut on burana600".

Miekkonen virittelee tulta grilliritilän alle. Sankasta savusta päätellen puukalikat eivät ole rutikuivia ja siksi ehdotan ruiskauttamaan puiden päälle hieman sytytysnestettä ja heittämään tulitikun perään. En ole näkevinäni kun Miekkonen sytyttää tulitikun sytkärillä. Lopulta hiiltyneet tomaatit ja ananasviipaleet heitetään kompostiin ja makkaroista syödään ydin - grillauskausi on avattu.

Kaksi varpusta vierailee ahkerasti nokkimassa lintulaudalle jääneitä auringonkukan siemeniä vappulounaaksi.

Pallomeri

"Ilmapallo on kaasulla täytettävä, kevyestä materiaalista yleensä koristelu- tai mainontatarkoituksiin valmistettu pallo."

Jokunen vappu sitten sain mahdollisuuden täyttää ilmapalloja kaasulla. Hankin pussillisen erivärisiä ja -muotoisia palloja ja hetken päästä olin sullomassa niitä autooni kuljettaakseni palleroiset kotiin vappuiloksi. Luojan lykky pallot täytettiin heliumilla, eikä enää esimerkiksi vedyllä niinkuin joskus ennen, sillä silloin olisin ohjannut pientä valkoista Fiat-merkkistä avaruusrakettia.

Kotimatka meni hyvin siihen asti, kunnes keskellä kaupunkia minun piti pysähtyä liikennevaloihin. Auto pysähtyi ... mutta pallot jatkoivat matkaansa ja ne leijailivat auton takaosasta ohjaamoon ja täyttivät auton etuosan peittäen näkyvyyden eteen, vasemmalle ja oikealle.

Hirveän hosumisen ja liikenteen vaarantamisen jälkeen sekä tuottaen suunnatonta huvia viereisellä kaistalla ajavalle, pääsin lopulta onnellisesti kotiin. Hetken aikaa minulla oli kaikki langat käsissäni, mutta päätin sitten kuitenkin päästää pallot leijumaan olohuoneen kattoon, nostamaan vappuaaton tunnelmaa.

Seuraavana aamuna kaikki pallot löytyivät lattianrajasta.

Hauskaa Vappua!

Voi perhonen

Kun siiryn kaupungista 40 km länteen, vaihtuu aikavyöhyke. Sunnuntaiaamuisin kello 7.30 sitä on kaupungissa vielä visusti sängyssä, mutta maalla on jo liiterin takana.

Talitintti teki pesää läheisessä tuomessa olevaan pöttöön ja huusi noin tuhat kertaa minulle "titityy" joten oli pakko siirtyä hieman sivummalle. Västäräkki keikkui varaston katolla, peipponen luuli löytävänsä jotain raparperipenkistä ja tikka hakkasi vimmatusti kelopuuta, ja vielä sunnuntaiaamuna.

Risusavotta oli loppusuoralla ja hakkuualue piti siistiä haravalla. Harava nojasi liiterin seinään vuoroaan odotellen. Kävelin tohkeissani seinän viertä syli täynnä oksia, kun yhtäkkiä kuului kumaus ja tuntui kuin minua olisi lyöty halolla päähän. Hetken aikaa näin tähtiä, vaikka aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Sillä siunaaman hetkellä päätin, että en enää naura sarjakuville, joissa joku onneton tunari astuu haravan piikkien päälle ja varsi kalahtaa otsaluuhun.

Mökiltä lähtiessä piti laasta lattiat, tyhjentää vesi muuripadasta ja kastella pelakuut. Tällä kertaa piti myös tarkistaa peilistä, että otsassani sojottava golfpallon kokoinen patti ei näy otsatukan alta, niinkuin sarjakuvissa.

Seisoin ennen lähtöä vielä hetken pihalla ja kolme keltaista perhosta, kevään ensimmäiset, tanssivat minulle lohdutukseksi.

Kana kynittävänä

Saunoja on monenlaisia. Savusauna on sellainen, jossa ensin on savua ja sitten ei, höyrysaunassa pitää olla höyryä koko ajan. Mökkisaunassa saattaa olla molempia yhtäaikaa.

Jos höyrysaunassa ei ole höyryä, voi joutua hankalaan tilanteeseen, kuten minä päivänä muutamana. "Akkaporukalla" kylpylässä päivä purjauduttiin. Istuttiin poreammeessa kuin perunat kattilassa ja uitiin muka kuntouintia allasta edestakaisin, odotellen illan lavatansseja ja laulusolistia, Kari Tapiota.

Saivatpa kaverit lopulta houkuteltua minut höyrysaunaan - menivät edeltä kun minä vielä viimeisiä shampoita hiuksista huuhtelin. Liekö ollut höyrykone epäkunnossa tai sen käyttäjä kahvitauolla, mutta kun törmäsin saunan puolelle, näkyvyys oli erinomainen. Eihän siinä muuten mitään, mutta illan artisti istui yksinään vastapäisellä lauteella ja minä siinä ovella pöllämystyneenä, enkä tienny minne silmäni laittaisin. Kaverit istuivat muina naisina sivulavolla kuin kanat orrella ja vielä valkoiset froteepyyhkeet ympärillä. Tuli siinä meikäläiselle kiire könytä lauteille ja yrittää peitellä kahdella kädellä kolmea paikkaa.

Oli vähällä etten myöhemmin illalla tanssilavalla käynyt tervehtimässä tähtivierasta ja sanonut: "hei, enpä meinannut tunteakaan sinua vaatteet päällä".