Pii pii pikkunen lintu

Talitintit kusakehtivat isolla joukolla pihassa ja ikkunalaudalla siihen malliin jotta siemenet ja talipallot esiin ja heti. No eikö siihen sitten välittömästi ruokinta-automaatin "pystytyksen" jälkeen tälläytynyt myös käpytikka (jota miekkonen väitti palokärjeksi) ja harakka. Viime talvena osa talipalloista katosi mystisesti kokonaisina, nykyään ne sujautetaan rautalankahässäkkään.
Kun olin pieni, ukki leikkasi sianlihapalasesta paksun läskin nahkoineen irti ja naulasi lintulautaan. Kun läski kovettui pakkasessa, ikkunan pieleen kiinnitetyltä lintulaudalta kuului alati naputus, kun tintit hakkasivat kohmeista läskinpalaa. Taajamien pihan pienet villieläimet ovat tulleet ronkeleiksi ruuan suhteen, pelkille kauranjyville nyrpistellään, kun naapurissa on tarjolla auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä, ja siilit nauttisivat kesällä mieluummin hiillosmakkaraa kuin kalanperkeitä - kukapa ei.

Isä oli nikkaroinut linnunpönttöjä. Eilen kolme niistä kiinnitettiin pihapuihin ja tänä aamuna oli asuntoesittelyssä täysi tohina eikä tinttejä häirinnyt yhtään, vaikka pönttöjen seinät ovat vihreät ja katoissa huopa. Kovana pakkastalvena pönttö voi myös pelastaa linnun paleltumiskuolemalta.

Hyytävää Halloweenia Savosta

Taevas lunta ja räntee syytää
ja karmii selekäpiitä,
kun tuuli paukuttaa nurkissa ja
kynttilän valo ei riitä.

Kissalla silimät hehkuu ja pallaa
ja hymy on meleko lavvee
ja kyyneleet tiariinia vallaa
ja kissan nuama on savvee.

Kirjastopäivä ja miten muuten lomansa voi viettää

Tuo oli Rutimon rotko,
umpilampi laineheton,
sinkosi siniset liekit
päälle järven pohjattoman
vuoren Vuokatin laella;
tuli Kouta tuulta myöten,
Lappi vaaroja vaoten,
vesi sähähti, tuli tohahti,
järvi kuivaksi kohahti.

... runoili Eino Leino. Vietin tänään aikaa ja toiseksi viimeistä syyslomapäivää mökkipaikkakunnan kirjastossa. Tiskillä oli rivissä teoksia teemalla "Veikko Huovinen in memoriam" ja taidenäyttelyssä paikkakuntalaisen naistaiteilijan pikkulintu-aiheisia öljyvärimaalauksia sekä palvelukeskuksen asukkaiden tekemiä vesiväritöitä, huovutustöitä sekä keramiikkaa. Sen lisäksi, että pääsin käymään taidenäyttelyssä, jouduin jotenkin lainausvimman valtaan ja lainasin seitsemän teosta. Oli hyvä että vimma iski tällä kertaa kirjastossa eikä esimerkiksi vaatekaupassa. Eino Leinon runonpätkä on Sotkamo-kirjassa, jonka lainasin. "Matka Suomeen" -valokuvakirja, "Vuoden luontokuvat 2004", "Keräilijän aarteet", "Lasitutkimuksia", "Strömsö, parhaat palat" ja "Kun muisti pettää" -kirjat tarttuivat myös matkaan.

Mökille viikoksi erakoitumisessa on paljon hyviä puolia; voi syödä valkosipulia raakana leivän päällä, lämmittää saunan heti aamusta ja olla laittamatta hiuksia sekä meikata. Voi käppäillä löysissä verkkareissa, villasukissa ja virttyneessä collegepaidassa aamusta iltaan sekä syödä levyllisen tummaa suklaata, ihan vain siinä olevien flavonoidien vuoksi. Päiväunet iltapäivällä kello 17 eivät ole mahdoton ajatus. Radio syrjäyttää television ja kynttilät sähkövalon.

Tänään tuli luettua vanhoja lehtiä. Vuoden 2002 Avotakoista sai kivoja sisustusvinkkejä ja keräilylasi ja -posliini olivat kohtuuhintaisia. Sen sijaan eräässä uudessa Koti ja Kati -lehdessä (nimi on muutettu) joku tiedusteli, milloin jääkaappi pitäis siivota. Eipä silti, ihmisille on viime aikoina kerrottu lehtien palstoilla seikkaperäisesti, miten kädet pitäisi pestä.

Puuhastelua

Mökillä valmistaudutaan talveen. Havukransseja on väännetty ja pelakuut vaihtuvat variksenmarjoihin ja varpuihin. Ruosteinen ämpärikin löytyi metsästä ja toimittaa kukkaruuku virkaa portin pielessä. Lauantaina on aikaa kierrellä kirppareita ja saunan lämpiämistä odotellessa istuttaa vaikkapa kuusia.

Nämä lastenastiat kirpparilla yhteensä 2 eur, etenkin kun tuplamummua leivotaan :)




Narsissin ja tulppaanin sipuleita on istutettu nyt parikymmentä kappaletta lisää ja talven aikana unohdetaan mihin niitä tuli istutettua - keväällä yllätytään iloisesti.



Eilen illalla herra Siilonen vielä lyllersi pihalla, vaikka ruohonkorret ratisivat pakkasen kourissa, mutta onhan hänellä villainen kerrasto panssaripaitansa alla. Lepakot ovat varmaankin jo horrostamassa vinteillä, koska niitä ei näkynyt tähtitaivasta vasten lentelemässä.

Kysyin maalikylän krääsäkaupassa, miksi öljylamput ovat nykyään niin kalliita, 9,80 eur/kpl kun ne vuosi sitten maksoivat alle 3 eur. Myyjä selitti: " ne toimivat nykyään ledeillä". Ei voi olla totta!

Tuppisuuna ja suunapäänä

Pieni tyttö katseli karkkihyllyä marketissa, suunnisti sitten päättäväisesti luokseni, ojensi paperinpalaa ja sanoi: "Anteeksi mutta mistähän minä löytäisin tämän." Paperinpalassa luki "KIKKOMAN SOIJA".
Helsingin reissulla minulta kysyttiin tietä yhden kerran (vaikka en itsekään ollut kartalla) ja junassa kysyttiin vaunun numeroa. Supermarketissa kysyttiin haluaisinko kenties muutosta hiuksiini ja muutaman kymmenen metrin päässä pyydettiin ilmaiseen manikyyrin. Luulen että kaksi viimeistä keskustelunpoikasta ei johtunut siitä että minulle on helppo tulla juttelemaan, vaan ihan kaupallisista seikoista - tai sitten näytin siltä, että ulkonäköni on päivityksen tarpeessa. Saksalainen pariskunta tuli kyselemään kauppakeskuksessa yleisen vessan käyttöön liittyvistä asioista ja pieni tyttö kysyi bussipysäkillä "onks seiskavitonen mennyt jo". Hietalahden torilla kirpputorikauppiaan kanssa sukeutui vallan keskustelu vanhoista, täytettävistä tupakansytyttimistä. Kotona maalikylän marketissa eräs mummo pyysi apua neulelankohin liittyvässä asiassa ja toinen aurinkokennolamppujen valinnassa. Kaikki tämä tapahtui yhden viikon aikana. Onko tuntematon suomalainen alkanut puhua toiselle tuntemattomalle suomalaiselle?
Junan ravintolavaunussa oli viisi asiakasta. Jokainen istui omassa pöydässään ja virvokkeiden lomassa katseli ulos ikkunasta, vaikka ulkopuolella vilisi kilometritolkulla kallioleikkausta. Vilinän katseleminen lähietäisyydeltä olisi pistänyt pään pyörälle, ellei se olisi ollut oivallinen keino tarkkailla kanssamatkustajia ikkunan kautta.
Tänään käväisin töistä tullessani pikaisesti kirpparilla. Ulos tullessani tuntematon mies aurinkolaseissaan seisoskeli kadulla ja yhtäkkiä kysäisi "no mitäs neitokaiselle kuuluu". Are you talking to me?????

Matkantekoa

Yhdistetty työ/kylämatka Savosta Helsinkiin viikko sitten avarsi, nimittäin lompakkoa. Ja olisi avartanut enemmänkin, ellei kotimatka olisi taittunut junalla, johon ei voinut ottaa mukaan kaikkea mitä olisi halunnut ostoshuumassaan Ikeasta hankkia - onneksi. Junalla on miellyttävä matkustaa, kyyti on tasainen ja veturi ei puuskuta, haitari ei soi eikä savottavaatteet tuoksahda. Sen sijaan kännykät soivat ja kaikki kuulevat toistensa kuulumiset. Kun olin kolme kertaa tarkistanut aseman aikataulusta oikean raiteen ja junan numeron sekä varmistanut vielä vaunun numeron ja istumapaikan, käväisi mielessä että jospa en olekaan oikeassa junassa sitten kuului iloisesti: "No halloo, myö ollaan nyt lähössä tiältä Helsingistä ja ollaan Iisalamessa illalla puolj kymmenen aekaan, kun se aekasempi juna oes jiännäkii Kuopijoon, eikä oes piästy sillä sinne asti!" Sukkaa kutoen ja lueskellen neljän tunnin matka kului raiteilla kuin siivillä.

---

Syksyn tullessa ja iltojen pimetessä piti hankkia mökille ulkovaloja. Maalikylän krääsäkaupassa oli myytävänä maahan työnnettäviä kohdevalaisimia, jotka valaisevat istutuksia alhaalta päin. Hinta oli kohtuullinen mutta valaisimeen ei ollut myytävänä ulkoilmaan sopivia hehkulamppuja. Toinen taas tuikitarpeellinen hankinta oli pieni ja näppärä pölynimuri, joka löytyi edullisesti ja tunnettua merkkiä vielä, toisesta krääsäkaupasta - siihen ei löytynytkään sitten pölypusseja.

Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu

Kesällä sitä miettii jo tulevaa syksyä ja murehtii, jotta mitäköhän sitten kun sataa ja tulee pimeää ja kukat kuihtuu - sitten löytää komeron kätköistä langanjämät ja neulepuikot, sienikorin ja mehumaijan, lukemattomia dekkareita ja kynttilänpätkät.

Kukkapenkin ja lankakorin tuotoksia.


Pihan ja metsän antimia.



Murheellisten uutisten myötä tarkkaavaisuus sienimetsässä on lisääntynyt.



Tuttuja ja turvallisia haapasieniä.



Riviin järjesty!



Lapsenlapsi 2,5 vee aloitti valokuvausharrastuksen - kamerakännykällä.

Omista varpaista on hyvä aloittaa.



Kuvauksen kohde oli hieman liian nopea liikkeissään.



Maailma mummua myöten on hieman kallellaan, mutta tarkasti etsimessä.



Sanomalehdillä tukittu hormi oli mitä mielenkiintoisin kuvauskohde.



Keväällä uutisoidusta ohdakeperhosten joukkovaelluksesta sai mökkipihamme oman osansa, kun seitsemän kappaletta isoja, oransseja perhosia nautti lounasta sireenin kukissa. Ikävä kyllä kuvan liittäminen tähän epäonnistui mutta kuva nokkosperhosesta levähtämässä porraspuulla onnistui.