.

.

tiistai 29. huhtikuuta 2008

Pallomeri


"Ilmapallo on kaasulla täytettävä, kevyestä materiaalista yleensä koristelu- tai mainontatarkoituksiin valmistettu pallo."

Jokunen vappu sitten sain mahdollisuuden täyttää ilmapalloja kaasulla. Hankin pussillisen erivärisiä ja -muotoisia palloja ja hetken päästä olin sullomassa niitä autooni kuljettaakseni palleroiset kotiin vappuiloksi. Luojan lykky pallot täytettiin heliumilla, eikä enää esimerkiksi vedyllä niinkuin joskus ennen, sillä silloin olisin ohjannut pientä valkoista Fiat-merkkistä avaruusrakettia.

Kotimatka meni hyvin siihen asti, kunnes keskellä kaupunkia minun piti pysähtyä liikennevaloihin. Auto pysähtyi ... mutta pallot jatkoivat matkaansa ja ne leijailivat auton takaosasta ohjaamoon ja täyttivät auton etuosan peittäen näkyvyyden eteen, vasemmalle ja oikealle.

Hirveän hosumisen ja liikenteen vaarantamisen jälkeen sekä tuottaen suunnatonta huvia viereisellä kaistalla ajavalle, pääsin lopulta onnellisesti kotiin. Hetken aikaa minulla oli kaikki langat käsissäni, mutta päätin sitten kuitenkin päästää pallot leijumaan olohuoneen kattoon, nostamaan vappuaaton tunnelmaa.

Seuraavana aamuna kaikki pallot löytyivät lattianrajasta.

Hauskaa Vappua!

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Voi perhonen


Kun siiryn kaupungista 40 km länteen, vaihtuu aikavyöhyke. Sunnuntaiaamuisin kello 7.30 sitä on kaupungissa vielä visusti sängyssä, mutta maalla on jo liiterin takana.

Talitintti teki pesää läheisessä tuomessa olevaan pöttöön ja huusi noin tuhat kertaa minulle "titityy" joten oli pakko siirtyä hieman sivummalle. Västäräkki keikkui varaston katolla, peipponen luuli löytävänsä jotain raparperipenkistä ja tikka hakkasi vimmatusti kelopuuta, ja vielä sunnuntaiaamuna.

Risusavotta oli loppusuoralla ja hakkuualue piti siistiä haravalla. Harava nojasi liiterin seinään vuoroaan odotellen. Kävelin tohkeissani seinän viertä syli täynnä oksia, kun yhtäkkiä kuului kumaus ja tuntui kuin minua olisi lyöty halolla päähän. Hetken aikaa näin tähtiä, vaikka aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Sillä siunaaman hetkellä päätin, että en enää naura sarjakuville, joissa joku onneton tunari astuu haravan piikkien päälle ja varsi kalahtaa otsaluuhun.

Mökiltä lähtiessä piti laasta lattiat, tyhjentää vesi muuripadasta ja kastella pelakuut. Tällä kertaa piti myös tarkistaa peilistä, että otsassani sojottava golfpallon kokoinen patti ei näy otsatukan alta, niinkuin sarjakuvissa.

Seisoin ennen lähtöä vielä hetken pihalla ja kolme keltaista perhosta, kevään ensimmäiset, tanssivat minulle lohdutukseksi.

perjantai 25. huhtikuuta 2008

Kana kynittävänä


Saunoja on monenlaisia. Savusauna on sellainen, jossa ensin on savua ja sitten ei, höyrysaunassa pitää olla höyryä koko ajan. Mökkisaunassa saattaa olla molempia yhtäaikaa.

Jos höyrysaunassa ei ole höyryä, voi joutua hankalaan tilanteeseen, kuten minä päivänä muutamana. "Akkaporukalla" kylpylässä päivä purjauduttiin. Istuttiin poreammeessa kuin perunat kattilassa ja uitiin muka kuntouintia allasta edestakaisin, odotellen illan lavatansseja ja laulusolistia, Kari Tapiota.

Saivatpa kaverit lopulta houkuteltua minut höyrysaunaan - menivät edeltä kun minä vielä viimeisiä shampoita hiuksista huuhtelin. Liekö ollut höyrykone epäkunnossa tai sen käyttäjä kahvitauolla, mutta kun törmäsin saunan puolelle, näkyvyys oli erinomainen. Eihän siinä muuten mitään, mutta illan artisti istui yksinään vastapäisellä lauteella ja minä siinä ovella pöllämystyneenä, enkä tienny minne silmäni laittaisin. Kaverit istuivat muina naisina sivulavolla kuin kanat orrella ja vielä valkoiset froteepyyhkeet ympärillä. Tuli siinä meikäläiselle kiire könytä lauteille ja yrittää peitellä kahdella kädellä kolmea paikkaa.

Oli vähällä etten myöhemmin illalla tanssilavalla käynyt tervehtimässä tähtivierasta ja sanonut: "hei, enpä meinannut tunteakaan sinua vaatteet päällä".

torstai 24. huhtikuuta 2008

Arvoituksia



Muistakos sä sadun siitä herra Habaluusta,
jolla toinen silmä lasia ja toinen jalka puusta?

Hän kerran oli merirosvo Karibianmerellä,
ja merirosvovalan teki miekalla ja verellä.

No tiedätkös sä miksi oli toinen jalka puusta?
Hän vuonna viisi pelastautui tiikerihain suusta.

Ja miksi sitten toinen silmä oli hällä lasia?
Se se vasta onkin tosi merkillinen asia:

Hän kurkustansa alas kaatoi kuusi rommitotia,
ja ikävissään muisteli hän tyttöään ja kotia.

Vanha merikarhu silloin huokaisi ja nyyhkäisi
ja suolatipan silmännurkastansa pois pyyhkäisi.

"Voi myrsky ja mylväys ja ruostunut loukku",
oli toiselta nimeltään hän Kapteeni Koukku!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Murphyn laki


Minusta tuntuu että lähes poikkeuksetta valitsen kaupassa aina sen kassajonon, jossa jollakin edelläni olevalla on jäänyt appelsiinit punnitsematta tai liikenteessä sen kaistan, jonka myös etananvauhtia kulkeva lakaisukone on valinnut.

Eilen palautin pulloja. Pullonpalautusautomaatteja oli kaksi, joista toisen edessä seisoi yksinään mies ostoskärry pulloja pullollaan ja toisen edessä jonossa puolenkymmentä heppua. Ostoskärrymiehen puoleinen automaatti hälytti, mutta toinen toimi moitteettomasti. Huoltomies riensi korjaamaan hälyttävän automaatin, ja ostoskärrymies alkoi lappaa pulloja koneeseen tiuhaan tahtiin. Kysyin kohteliaasti pitemmässä jonossa seisovilta asiakkailta, jotka olivat tulleet minua aikaisemmin, haluaisiko joku mennä yksinäisen ostoskärrymiehen jonoon - kaikki puistelivat päätään. Olin mielessäni laskeskellut, että ennekuin nuo viisi henkilöä ovat ehtineet palauttaa pullonsa, sen automaatin on pakko on jumiin, sillä pulloautomaatit tekevät sitä alvariinsa. Enkä voinut mitään sille että suupieliäni alkoi hieman nykiä kun poistuin palautuspisteestä jumiin menneen automaatin jäädessä hälyttämään huoltomiestä.

Terveisiä Mr. Murphylle: hävisit.

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Niksi-Markka


Kun lasketaan yhteen sähkölasku, tulisija, pahvinen kotitalousjäte sekä kuutiokaupalla risuja, jotka pitää saada hävitettyä omaksi ja naapureiden iloksi pihalta ja pihan ympäristöstä, on "syttöpatteri" oiva keksintö. Siivoan pihaa ja ympäristöä keräilemällä oksanpätkiä tyhiin maitopurkkeihin, paperipusseihin tai pieniin pahvilaatikoihin ja asettelen ne liiterin hyllylle kuivumaan. Jonkin ajan kuluttua minulla on helpostisyttyviä paketteja mökin uuniin. Luulen että myös 6-packin pahvikuoret olisivat mainioita ja kompaktinkokoisia moiseen virkaan, jos niitä sattuisi jostain löytämään.

Näin keväällä alkavat kauppojen hyllyt notkua uuden sadon yrttejä ja vihanneksia. Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että jos sinulla on pienikään pala maata, kukkapenkin nurkkaa tai parvekelaatikko ja yöpakkaset on ohi, kannattaa ostaa esim. ruukkusalaattia, -ruohosipulia, -persiljaa ynnämuita yrttejä tavaratalon vihannestiskistä. Kun vihreät osat on melkein käytetty loppuun, voit istuttaa juuripaakun multaan. Ja eipä aikaakaan kun sinulla on oma yrttitarha, josta voit napsia tuoreita salaatinlehtiä leivällesi. Loppukesästä saat ihmetellä miten ruukkusalaatti voi kasvaa puolimetriä korkeaksi ja rucolakin kukkii. Ruohosipuli nousee maasta seuraavana keväänä uudelleen, se on nääs monivuotinen.

Jos omistaa auton, täytyy siihen ainakin näillä korkeuksilla vaihtaa renkaat kaksi kertaa vuodessa. Koska puuha on mielestäni äärimmäisen tylsä, maksaa huoltoasemalla aivan liian paljon ja sen tekemättä jättäminen vielä enemmän, nimittäin jos jää kiinni rengasratsiassa, päätin ottaa renkaanvaihdon harjoituksen kannalta. Kuvittelin että olen matkalla jossain, jossa asukastiheys on huomattavasti pienempi kuin kehäkolmosen sisäpuolella ja minulta puhkeaa rengas. Koska teiden ritareita ei näy mailla eikä halmeilla ja haluan muutenkin selvitä ongelmasta omin avuin, minun on pakko kaivaa ehjä rengas ja tunkki esiin, ja ryhtyä puuhaan. Huono puoli tässä mielikuvitusleikissä on, että oikeassa elämässä minun ei tarvitse vastaavassa tilanteessa vaihtaa kuin yksi rengas, ellen ole paennut poliisia hurjaa ylinopeutta ja ajanut pikkimattoon.
Toisaalta kun se ensimmäinen rengas on vaihdettu, ei liene muuta vaihtoehtoa kuin tehdä niille kolmelle muulle samoin. Sitäpaitsi harjoitus tekee mestarin.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

Huomenta


Verkkokalvoilleni oli syöpynyt kuva kymmenen kuutiometrin oksakasasta mökin pihassa, joten poikkesin "maatalouskauppaan" hankkiakseni vesurin, halkaisukirveen ja puisen vesurinvarren edelliskesänä ostamaani vastaavanlaiseen kapineeseen, joka maksoi 3,90 eur ja jonka varsi katkesi 15 minuutin päästä siitä, kun olin ottanut sen käyttöön.
Kassalla myyjä kysyi: "Jaa että puutarhahommia" ja minä siihen että "mistäpä arvasit". Onneksi unohdin autuaasti, että minun piti ostaa myös 10 metriä pyykkinarua ja keittiöjakkara. Siinä vaiheessa nokkela myyjä olisi varmaan soittanut jo hätänumeroon.

Pari tuntia oksaläjän kimpussa ähellettyäni, naama punaisena kuin ravulla ja herneenkokoiset hikikarpalot otsalla, päätin palkita itseni yhdellä miedolla keskioluella, koska kieli on takertumaisillaan kitalakeen ja nestehukka on melkoinen. Tälläsinn itseni auringonpaisteeseen mökin seinustalle, paikkaan mistä ei ole näköyhteyttä naapureihin eikä tielle. Tirkistellessäni pilvetöntä taivasta pullonpohjan läpi kajahti pihatieltä iloisesti "päivää"! Hyppäsin varmaan puoli metriä ilmaan ja yritin näyttää normaalilta. Pystyin vaivoin vastustamaan kiusausta tehdä aaltoja tai tuulettaa näyttävästi, kun tervehtimään tullut naapuri ilmoitti, että tonttiemme rajalla kolme metriä korkea ja 30 metriä pitkä kuusiaita (joka täytyy kerran vuodessa leikata) on hänen puolellaan.

Seuraavana aamuna heräsin ennen viittä siihen, että talitintti oli päättänyt aloittaa äänekkäät kosiomenonsa meidän sireenissä, joka kasvaa kammarin ikkunan alla. Kiitos talitintin olin jo aamulla hyvissä ajoin taas oksakasan kimpussa. Yhtäkkiä aidan takaa kuului "huomenta, sitä ollaan jo puutarhahommissa...", minä siihen että "juu, kukonlaulun aikaan".