"Pytikkä" ja hiirulaiset

"Oli ennen onnimanni

onnimannista matikka

matikasta maitopurkki

maitopurkista pytikkä..."

"Koto" -ohjelmassa neuvottiin tekemään sälä- ynnä rompelokerikko maitopurkeista.

Eipä muuta kuin muutama maitopurkki jemmaan ja askartelemaan "pytikkää", joka on minusta aikas kuvaava nimi tälle lokerikolle.

Pytikkään tarvitaan myös tapettisuikaleita, jotka liimataan sekä sisä- että ulkopuolelle.

Kuumaliima ei ole hyvä tässä asiassa vaan ihan tavallinen erikeeperi on bueno.

Purkit liimataan yhteen ja päällystetään vielä ulkopuolelta tapetilla.

Nämä tapetit löysin kirpputorilta. Vihreä on toooosi vanhaa.

Tsadaa, rompeloota on valmis ja lisäksi hyödyllinen.

Näin pikkujouluaikaan myös hiiret ovat pitäneet juhliaan varastossa.

Matto on syöty reunasta, lintujen jyviä on maisteltu ja multapussi reijitetty.

Nyt on parit hiirenloukut viritetty ja nähtiinkin yhden tuholaisen vilistävän pitkin lattiaa.

Huomenna tarkistetaan pyydykset, yäks.

Leppoisaa lauantaita kaikille!

Hiljaiseloa

Heipä hei pitkästä aikaa.

Täällä on eletty hiljaiseloa, otettu aikalisä kotitöistä, harrastuksista ja jopa töistä.

Nukkumatti ryökäle on nimittäin unohtanut osoitteeni.

Päivät ovat madelleet ja minä mukana. 

Olen kolunnut kirpputoreja, käynyt markkinoilla, vaeltanut pitkin kaupungin katuja ja

istunut kahviloissa.

Mökillä olen kuunnellut hiljaisuutta ...

... ja löytänyt läjän lankakeriä :) !

Laittelin ulkorakennuksen kuistille havuja ja oksia. 

Suppilovahveroita etsiessäni törmäsin metsässä erääseen konnaan, 

joka oli jähmettynyt keskelle polkua joko pelosta tai kylmästä ...veikkaan jälkimmäistä.

Vielä viikon verran lepäilen laakereillani ja nautin joutilaisuudesta.

"Joutavalla jottain, tekemättömällä ei mittään."

Metsään on tullut jo syys sekä karhu jos toinenkin

Mökin postilaatikkoon oli tullut "karhuvaroitus". Alueella on todistettavasti tehty peräti kaksi karhuhavaintoa, joten erityinen tarkkaavaisuus marja- tai sienimetsällä on tarpeen. 

Olin tosi tarkkaavainen ja juuri sen vuoksi tai ehkä paremminkin siitä huolimatta löysin lähimetsästä  ja elämäni ensimmäistä kertaa suppilovahveroita.

Samalta reissulta völjäsin mökille pari muovikassillista askartelutarpeita.

Puutarhakin antoi antimiaan syysastelemiin. 

Todennäköisesti jotkut siivekkäät olivat kalunneet sen yhden ja ainoa talviomenapuumme 

omenat ontoiksi yhtä lukuunottamatta.

Tämä ainoa toistaiseksi turvassa kynttilälyhdyssä :).

Kukkapenkistä löytyi sinnikkäitä syksyn kukkijoita ... litran mitalla :).

Maitoastia jos toinenkin mökin ikkunalla.

Lupsakkata loppuviikkoa kaikille!

Kulttuuria ja kastanjoita

Viimeisen viikon aikana on sattunut ja tapahtunut:

- tietsikan muuntaja sanoi sopimuksen irti

- kuvatila loppui tykkänään bloggerista ja ostin sitä lisää 6 $:lla

- navigoin Länsi-Suomeen tyttären luo ja takaisin

Kokemäellä käytiin iltakävelyllä joen varressa ja poimittiin "tammenperhoja" niin kuin Nalle Puh sanoisi.

Lauantaina suunnistettiin Turkuun ja torille.

Hienoa kirkasta kupolia ja lauantaista torivilinää ikuistaessani tämän paparazzin linssiin osui vahingossa sinipäähineinen henkilö, jolla näyttää olevan kummallinen tötsä turbaanissaan *hih*

taitaa olla aurinkovarjo taustalla sopivalla hollilla.

Shoppailun lomassa käytiin kahveella. 

Turun toril ei ollu lörtsyjä eikä muikkukukkoo mutta vastaleivottu croissantti oli ihana.

Varsinainen kohokohta Turku-päivälle oli taidemuseo ja ruotsalaisen maalari Carl Larsonin näyttely, ah.

Taidemuseon liepeillä komeili tämän tunnetun herran pää pronssiin valettuna :)

Museon pihalla kasvoi kastanjapuita.

Juu, juu, keräsin -  niitä "tammenperhoja" ja kastanjoita.

Sadepäiviä ja lisää tunnustuksia

En pidä syksystä, tunnustan. 

Harmaana, syksyisenä sadepäivänä sitä miettii miten huomenna on vielä harmaampi päivä ja kohta tulee räntää ja onpa taas kohta yötä mistä yökötellä. 

Tänään paistoi kuitenkin aurinko ja heti oli mieli korkeammalla ja virkeämpi.

Yläkuvan orvokit pitivät sadetta mökin portaan alla, näköjään rappurallikin on siellä :).

Kukkapenkin viimeiset kukkijat keräsin maljakkoon.

Omppupuussa on tosi isoja ja kirpeitä talviomenia peräti 7 kappaletta, 

ihan tarpeeksi pariin omenapiirakkaan.

Viikonloppuna tuunattiin mökkikeittiötä. En halua heittää  vanhoja, tukevia yläkaappeja hatelikkoon, vaan aion ne vielä hioa ja maalata ja välitilan järkyttävät laatat vaihtaa tai jotain.

Alakaappien ovet ja laatikostot poistettiin jo. Tilalle ompelin verhon toisesta ruudullisesta ikkunaverhosta, toisen verhon halkaisin ja ompelin siitä hieman kapeammat "talviverhot" ikkunaan. Teetätin muutaman avohyllyn lautasille lusikkalaatikoiden tilalle.

Aikas hämärä kuva näköjään tuli otettua vastavaloon.

No se siitä mökkeilystä mutta sitten tunnustamaan.

Partapappa haastoi kertomaan keräilystä.
Mitenkä se meikäläiseen kolahtikin :D.

Päädyn huomaamattani keräilemään kaikenlaista:
vanhoja, kauniita maitokannuja ja kermakannuja
vanhoja, kauniita emaliastioita
kirjoja
postimerkkejä
lasia
merkattuja liinoja
vanhoja pitsejä
vanhoja äänilevyjä
vanhoja leluja
vanhoja pulloja
vanhoja työkaluja
ruosteisia peltiastioita
koulutauluja
Mutta oikeastaan en ole keräilijä, koska mitään näistä en omista satoja kappaleita  - Miekkonen on toista mieltä.

Jaana, Aika on taikaa -blogista haastoi minut myös. Kiitos ystävä!

Tässä tunnustuksessa täytyy;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestä.

No niin, tässä se kahdeksikko:

1. Uskon korkeimman johdatukseen.

2. Minulla ei ole paljon ystäviä, paitsi blogistaniassa. 

Olen jotenkin erakoitunut livenä.

3. Olen huumorintajuinen ja vitsikäs (tässä tunnustuksessa ei kysytty muiden mielipidettä :D)

4. En osaa vain olla. Rentoudun vapaa-aikana hääräämällä koko ajan jotakin, askartelen, teen käsitöitä, ratkon ristikoita, sisustan, luen, teen ruokaa, bloggaan....

5. Olen temperamenttinen, Miekkosen mielestä oikea sana on "äkkipikainen"...no olkoon, olen äkkipikainen.

6. Innostun jostakin aina nollasta sataan ajattelematta asiaa sen pitemmälle.

7. Tykkään lenkkimakkarasta, ihan sillään leivän päällä.

8. Kahdeksas tunnustus on tämän bloggauksen kolme ensimmäistä sanaa.

Tämä tunnustus piti siis jakaa kahdekselle mutta annan tämän eteen päin kymmenkertaisena

eli jokaiselle lukijalleni, joita on tällä hetkellä 80 tasan reikä reikä :). 

Sylvi, kiitos tästä ystävä-tunnustuksesta. 

"Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,

jolla on taskussa avain ja lukko,

niillä se sitoo ystävät yhteen

niin kuin maamies pellolla lyhteen."

Kyllä tämä blogiystävyys on mukavaa, kiitos siitä kaikille teille. 

Pidetään tätä ystävyyttä yllä ja jaetaan tunnustusta eteen päin.

Ystävällisin terveisin Markka

Ruusun sulle taittaisin...

... vaan mistä sen nyt saan, 

kun halla vei sen kukkaset ja lumi peitti maan!

Ei nyt sentään, kaksi kimppua ruusuja, Jaanalta sekä Tuulalta, kiitos ystävät <3!

Tunnustukseen kuuluu vastata 5:een kysymykseen ja laittaa eteenpäin 5:lle blogistille :)

1. Lempi ruoka:  Maksapihvit, perunamuusi ja puolukkahillo, yhdessä. 

Olen kaikkiruokainen, olen valmistanut ja syönyt myös etanoita (ei niitä puutarhassa asustavia ennustajia). 

Jogurtti on ainoa mikä ei mene kurkusta alas, paitsi sekin menee tsatsikissa.

2. Lempimakeinen: En ole oikein karkkien ystävä, enkä muuten jäätelönkään mutta jos jotain ostan niin suklaata ja salmiakkia.

3. Lukeminen: Luen kaikenlaista muuta kirjallisuutta mutta en politiikkaa enkä fantasiakirjoja

paitsi olen lukenut Taru Sormusten Herrasta -trilogian, siinä kun on niitä sympaattisia hobitteja :) ja viimeksi luin Veikko Huovisen teokset Veitikka ja Joe-setä, eli luenhan minä myös fantasiaa ja politiikkaa, höh.

Tunnustukset tulevat itsellekin yllätyksenä XD.

4. Käsitöistä aina on jotain tai joitain työn alla, auts. 

Villasukkia aloin taas kutomaan. 

Tavoitteena on kutoa kaikki viime talvelta tähteelle jääneet villalangat pois ennen kuin uutta saan ostaa, jätesäkki on vielä puolillaan, niistä langoista saisi vaikka hevoselle loimen. Ohje neulottuun hevosen loimeen oli muuten aikoinaan Suuri Käsityökerho -lehdessä.

5. Elokuvat: Elokuvissa käyn harvoin. Viimeksi kävin katsomassa vissiin Mr. Beanin. 

Vanhat elokuvat, joissa esiintyy Tauno Palo ja Ansa Ikonen ovat ihania. Myös Pekka ja Pätkä ovat hauskoja.

Telkkarista katson joka itsenäisyyspäivä Tuntemattoman Sotilaan. 

En ole koskaan katsonut Titanic-elokuvaa syystä, että siinä on surullinen loppu.

Enemmän tulee seurattua tv:stä rikossarjoja kuten CSI:tä, Criminal Mindsia ja Hercule Poirotia, tulikohan oikein kirjoitettua, no ainakin sinne päin.

Tämä tunnustus pitäisi antaa viidelle blogiystävälle mutta annan tämän jokaiselle, jolla tätä ei vielä ole ja vaikka olisikin, ole hyvä!

Hyvää viikonlopun jatkoa!

- Markka -

Marjanpoiminta poimurilla on tekniikkalaji

Männä viikkonloppuna tuli käytyä puolukassa. 

Ensimmäistä kertaa eläissäni poimin poimurilla, sillä Marja-Maija merkkisellä, joka löytyi keväällä mökkipaikkakunnan metallinkeräysroskiksesta.

Tämän poimintaa puolella nopeuttavan maanmainion keksinnön avulla keräsin Kainuun korvesta reilut viisi litraa puolukoita alle aikayksikön, Miekkonen keräsi samassa ajassa kolme litraa käsin :) mutta ne olivat jokseenkin roskattomia.

Olen muuten kerännyt yhtä soittoa eli siis joskus nuorena ja nättinä samaisesta korvesta 50 litran saavillisen puolukoita ... ja käsin. 

Hyvä puoli poimurilla poimiessa on se, että samalla saa materiaalit syksyiseen ovikaranssiin, sekä pienimuotoiseen japanilaiseen sammalpuutarhaan puhumattakaan puolukantaimista omaa marjamaata varten ja muutamista poimurin piikkeihin tarttuneista sienistä ... ne eivät olleet suppilovahveroita.

Päivät lyhenevät.

Viime talven tähteelle jääneet kynttelit on kaivettu naftaliinista ja asetettu esille.

Nämä pitää polttaa loppuun ennen kuin vanhenevat :).

Mökin saunakamarikin tuli laitettua uuteen uskoon talvea vasten.

Kirpparilokerikko pääsi seinälle ja siihen löytyi (yllättävää) joutilaita pieniä esineitä.

Minun lapsuudessani sanaa "neekeri" ei mielletty loukkaavaksi, ei ollut muuta nimitystä tummaihoiselle ihmiselle. 

Tässäpä söpö törröhuulinen hahmo - "neekerinsuukko".

Tyttären tekemät viiriäisen munat ja "pipi" kirpparilöytö samassa loosissa lokerikossa. 

Villalangat on myös kaivettu esille ja ensimmäinen villasukka valmisteilla, selvä syksyn merkki.

Näillä mennään!

Syksyistä loppuviikkoa kaikille blogiystäville¨

toivottaa Markka!

Ps.

Ai niin, siellä Kainuun korvessa kot´puolessa käytiin puolukanpoiminnan lomassa huutamassa Sotkamon Jymyn pesäpallojoukkue  suomenmestaruuteen :O!