Joulukuusi on viety kartanolle, paitsi ne tsiljoona neulasta, jotka piiloutuivat mökin lattialautojen väliin, maton reunan ja kirjahyllyn alle ja jotka rapisevat iloisesti imurin putkessa vielä viikkoja.
Joulukoristeet on paketoitu ja laitettu komeron ylähyllylle ja tinakauha otettu esiin. Oikeasti meidän tinakauha joutaa naftaliiniin sillä tänä vuonna valetaan SOKERIA. Tina on nääs ongelmajätettä, eikä sitä pidä heitettämän kotitalousjätteen sekaan, mistä minä en meidän huushollissa menisi takuuseen sen jälkeen, kun tinasykkeröiden varjokuvista on ennustettu tulevan vuoden tapahtumat ja ne ovat pölyttyneet kirjahyllyn reunalla pitkälle tammikuuhun.
Sokeritinan ohje tässä:
1) Kuumenna 1/2 dl sokeria kasarissa puulastalla sekoittaen. Ota kattila liedeltä kun sokeri on saanut ruskeaa väriä, sekoita tasaiseksi massaksi.
2) Kaada kuuma massa kylmään veteen ja nosta esim. reikäkauhalla lautaselle.
Kattila puhdistuu kuumalla vedellä ja sokerisykkeröt voi vaikka syödä.
Kilisee, kilisee puikkonen...välipäivinä on tullut kaivettua neulepuikot naftaliinista ja aloitettua kutomahommat. Itselle lapaset ja lapsenlapselle sukat, nyt työn alla on Kainuun kukkalapaset.
Malli tässä Suuri Käsityö -lehdessä n:o 11-12 vuodelta 2006, Pirkka-langasta puikoilla 2,5 tai 3. Aloitetaan kierrereunalla (4 krs) ja 56 silmukalla.
Itse sovelsin mallia 50 silmukalla ja Nalle-langalla. Minun käsialallani olisi muuten tullut kintaat kokoa Rölli-peikko.
Tässä vanhassa Kirjokintaita-kirjassa vuodelta 1946 on ihania perinteisiä karjalaisia kirjoneulemalleja, jotka on kudottu "sukkavartailla" *hih*.
Kun olin pieni, meillä puhuttiin neuletikuista.
Pian vuosi loppuu ja uusi alkaa, räiskettä ja pauketta on siis viikonloppuna tiedossa.
Ehkä kuitenkin meillä poltellaan vain kynttilöitä ja pihatulia.
