Runo tähän päivään

Lehm ja koiv

Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en tahro olla luav.
Mää en tahro oppi uutt taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.
Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk
kamarim permanol, kakluni ette.

Heli Laaksonen

Hysteriaa ja harrastuksia

Yritin kuvata kännykkäkameralla työpaikan ikkunasta lumisadetta, joka jatkui koko päivän ja nyt tallustellaan postikorttimaisemassa. Ei, en ole majakanvartija, merikapteeni tai rantavahti saati sitten lossikuski. Totena kerrotaan tarinaa, jossa lossikuski kävi uskollisesti vuosikaudet lossillaan töissä - nostaen tietenkin säännöllisesti palkkansa - mutta unohti kertoa työnantajalleen, että lossi oli uponnut aikoja sitten.

Rokotusjonossa meni puolisen tuntia. Sinä aikana ehti lukea paikallisen sanomalehden ja tutustua seinätauluun, jossa kuvattiin terveet ja astmaatikon keuhkot, tavata ovien pielistä ulkomaalaisien lääkäreiden nimiä ja hymyillä eräällä luukulla olevan lapun tekstille "soittoaikana palvelemme etupäässä puhelinasiakkaita". Miekkonen uhosi välttävänsä pahis-viruksen pelkällä tahdonvoimalla ja käymällä ainoastaan kaupassa, joka on yllättävän lähellä. Kysyin, että entäs töissä, huoltoasemalla, pankkiautomaatilla, parturissa...? Toivotaan että tahdonvoima riittää.
Joskus leikin ajatuksella hypätä pois kärrynpyörästä, muuttaa erakoksi erämaahan ja siirtyä omavaraistalouteen. Sitten tulin siihen tulokseen, että melkein saman asian ajaa jos muuttaakin mökille, poimii ja säilöö ainaostaan marjoja ja sieniä ja hankkii muut särpimet sieltä lähikaupasta, jonne voisi muuten mennä pyörällä... ainakin kesällä.

Kotona keitin oravanpyörän jälkeen kattilallisen kaalimuhennosta ja rentouduin sutimalla ensimmäistä mummutettavaani öljyllä kankaalle. Tässä työ hieman luonnosta pitemmällä.

Kaamosmasennusta

"Läpi syyskuun läpi repaleisen lokakuun"... ja "onpa yötä yökötellä". Jos joskus menisin värianalyysiin ja siellä sanottaisiin, että olen syksy-ihminen, väittäisin vastaan siitäkin huolimatta, että kyse on vain väreistä. Ja neljästä vuodenajasta voisin vaikka nukkua syksyn yli ja ainakin alkutalven talviunta, sen ajan kun on pimeää ja loskaista, lumi sataa ja sulaa, kun valo ja värit häviävät, kun elinpiiri kutistuu ja pihasta on enää käytössä vain polku liiterille ja saunalle ja postilaatikolle, uunia pitää lämmittää joka päivä ja vesi loppuu kaivosta. Aamulla on pimeää kun lähdet töihin ja illalla on pimeää kun tulet kotiin ja auto on etsittävä aamuisin lumihangesta. Oletko koskaan kuullut kenenkään sanovan että odottaa syksyä? Kevättä kesää ja talvea voi odottaa mutta että syksyä!

---

Sitten sitä istuu saunaiholla ulkona räntäsateessa eikä palele yhtään, rukkasenkokoiset hiutaleet sulavat höyryäville hartioille ja olo on autuas. Kynttilänliekki lepattaa tallilyhdyssä, sukkapuikot kilisevät ja paikallisradiosta kuuluu höhlä mainos "mitä ikinä miehet keksivätkään harrastaa, apu löytyy apteekista", tässä tapauksessa kylmägeeli tanssista kipeytyneille lihaksille.
Yhtäkkiä on aikaa lukea ja esimerkiksi maalata, tehdä käsitöitä ja tuunata pyöreää keittiönpöytää, joka löytyi roskiksen vierestä hylättynä ja jolle meillä oli tilaus. Seuraavassa tämän viikon terapiatyöt, olisikohan lapsenlapsilla, joita on kohta kaksin kappalein, mitään osuutta asiaan.


Ja itselle värikästä lämmikettä, siis tämä oranssi ei vihreät: lanka seiskaveikka, puikot nro. 5, kaksi suorakaiteen muotoista 65 cm pitkää kaistaletta ja 72 silmukalla mallineuleena kaksinkertainen kantapää. Langasta ja helmistä tehty rintakoru kirpputorilta.

Lopuksi kirjavinkki: Veikko Huovisen "Lentsu"

Pii pii pikkunen lintu

Talitintit kusakehtivat isolla joukolla pihassa ja ikkunalaudalla siihen malliin jotta siemenet ja talipallot esiin ja heti. No eikö siihen sitten välittömästi ruokinta-automaatin "pystytyksen" jälkeen tälläytynyt myös käpytikka (jota miekkonen väitti palokärjeksi) ja harakka. Viime talvena osa talipalloista katosi mystisesti kokonaisina, nykyään ne sujautetaan rautalankahässäkkään.
Kun olin pieni, ukki leikkasi sianlihapalasesta paksun läskin nahkoineen irti ja naulasi lintulautaan. Kun läski kovettui pakkasessa, ikkunan pieleen kiinnitetyltä lintulaudalta kuului alati naputus, kun tintit hakkasivat kohmeista läskinpalaa. Taajamien pihan pienet villieläimet ovat tulleet ronkeleiksi ruuan suhteen, pelkille kauranjyville nyrpistellään, kun naapurissa on tarjolla auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä, ja siilit nauttisivat kesällä mieluummin hiillosmakkaraa kuin kalanperkeitä - kukapa ei.

Isä oli nikkaroinut linnunpönttöjä. Eilen kolme niistä kiinnitettiin pihapuihin ja tänä aamuna oli asuntoesittelyssä täysi tohina eikä tinttejä häirinnyt yhtään, vaikka pönttöjen seinät ovat vihreät ja katoissa huopa. Kovana pakkastalvena pönttö voi myös pelastaa linnun paleltumiskuolemalta.

Hyytävää Halloweenia Savosta

Taevas lunta ja räntee syytää
ja karmii selekäpiitä,
kun tuuli paukuttaa nurkissa ja
kynttilän valo ei riitä.

Kissalla silimät hehkuu ja pallaa
ja hymy on meleko lavvee
ja kyyneleet tiariinia vallaa
ja kissan nuama on savvee.

Kirjastopäivä ja miten muuten lomansa voi viettää

Tuo oli Rutimon rotko,
umpilampi laineheton,
sinkosi siniset liekit
päälle järven pohjattoman
vuoren Vuokatin laella;
tuli Kouta tuulta myöten,
Lappi vaaroja vaoten,
vesi sähähti, tuli tohahti,
järvi kuivaksi kohahti.

... runoili Eino Leino. Vietin tänään aikaa ja toiseksi viimeistä syyslomapäivää mökkipaikkakunnan kirjastossa. Tiskillä oli rivissä teoksia teemalla "Veikko Huovinen in memoriam" ja taidenäyttelyssä paikkakuntalaisen naistaiteilijan pikkulintu-aiheisia öljyvärimaalauksia sekä palvelukeskuksen asukkaiden tekemiä vesiväritöitä, huovutustöitä sekä keramiikkaa. Sen lisäksi, että pääsin käymään taidenäyttelyssä, jouduin jotenkin lainausvimman valtaan ja lainasin seitsemän teosta. Oli hyvä että vimma iski tällä kertaa kirjastossa eikä esimerkiksi vaatekaupassa. Eino Leinon runonpätkä on Sotkamo-kirjassa, jonka lainasin. "Matka Suomeen" -valokuvakirja, "Vuoden luontokuvat 2004", "Keräilijän aarteet", "Lasitutkimuksia", "Strömsö, parhaat palat" ja "Kun muisti pettää" -kirjat tarttuivat myös matkaan.

Mökille viikoksi erakoitumisessa on paljon hyviä puolia; voi syödä valkosipulia raakana leivän päällä, lämmittää saunan heti aamusta ja olla laittamatta hiuksia sekä meikata. Voi käppäillä löysissä verkkareissa, villasukissa ja virttyneessä collegepaidassa aamusta iltaan sekä syödä levyllisen tummaa suklaata, ihan vain siinä olevien flavonoidien vuoksi. Päiväunet iltapäivällä kello 17 eivät ole mahdoton ajatus. Radio syrjäyttää television ja kynttilät sähkövalon.

Tänään tuli luettua vanhoja lehtiä. Vuoden 2002 Avotakoista sai kivoja sisustusvinkkejä ja keräilylasi ja -posliini olivat kohtuuhintaisia. Sen sijaan eräässä uudessa Koti ja Kati -lehdessä (nimi on muutettu) joku tiedusteli, milloin jääkaappi pitäis siivota. Eipä silti, ihmisille on viime aikoina kerrottu lehtien palstoilla seikkaperäisesti, miten kädet pitäisi pestä.

Puuhastelua

Mökillä valmistaudutaan talveen. Havukransseja on väännetty ja pelakuut vaihtuvat variksenmarjoihin ja varpuihin. Ruosteinen ämpärikin löytyi metsästä ja toimittaa kukkaruuku virkaa portin pielessä. Lauantaina on aikaa kierrellä kirppareita ja saunan lämpiämistä odotellessa istuttaa vaikkapa kuusia.

Nämä lastenastiat kirpparilla yhteensä 2 eur, etenkin kun tuplamummua leivotaan :)




Narsissin ja tulppaanin sipuleita on istutettu nyt parikymmentä kappaletta lisää ja talven aikana unohdetaan mihin niitä tuli istutettua - keväällä yllätytään iloisesti.



Eilen illalla herra Siilonen vielä lyllersi pihalla, vaikka ruohonkorret ratisivat pakkasen kourissa, mutta onhan hänellä villainen kerrasto panssaripaitansa alla. Lepakot ovat varmaankin jo horrostamassa vinteillä, koska niitä ei näkynyt tähtitaivasta vasten lentelemässä.

Kysyin maalikylän krääsäkaupassa, miksi öljylamput ovat nykyään niin kalliita, 9,80 eur/kpl kun ne vuosi sitten maksoivat alle 3 eur. Myyjä selitti: " ne toimivat nykyään ledeillä". Ei voi olla totta!