Lupasin pari viikkoa sitten - kautta kiven ja kannon - jotta marjoja en säilö, mehuja en keitä, sieniä en suolaa ja sipulit syödään suoraan maasta, silloin vielä tietämättä, että paratiisissa luikerteli käärme, jonka ilmestyminen pihapiiriin jumitti kumikengät jalkoihin ja hyvä ettei kumihanskoja käsiin moneksi päiväksi.
Siinä se kyy lötkötti liiterin portaalla, kun menin hakemaan saunapuita ja mateli liiterin alle.
Yöllä näin painajaista tunkeilijasta ja eikö se ruottio ollut aamulla vanhan huussin portaalla...hrrrrr!
Ja ajatelkoon kuka mitä tahansa mutta en voinut muuta, kuin hakata sen lapiolla tuusannuuskaksi.
Järkytyksestä toivuttuani ja puutarhan ja kasvimaan satoa toisella silmällä ihaillessani, toisella tarkkailin jokaista liikettä ruohikossa, innostuin kuitenkin poimimaan ja säilömään.
Mehumaija pöhisi ja hillot valmistuivat kattilassa.
Söpö punarinta paistatteli päivää terassilla.
Tänään innostuin vielä lähtemään sienimetsään. Löytyi haperoita...
... lampaankääpiä...
... ja tottakai tatteja ja muutamia rouskuja.
Niitä oikeita uusia perunoita meillä syödään vasta nyt, kasvatuslaatikoista.
Kyllä ovat hyviä!
Saunan seinustalla kultapallon vieressä kiipeilee köynnösukonhattu, siinä on melkein mustat kukat. Enpä ollut moisesta kuullut ennen kuin ostin keväällä taimen kirpparilta.
Loppukesän kukista sai vielä kauniin kimpun vaasiin, astereita, kehäkukkia ja kultapalloja sekä yksi varsi köynnösukonhattua.
Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

